perjantai 6. lokakuuta 2017

Voihan kilpirauhanen

Postaus on tehty yhteistyössä Diplomiravintoterapeutti Nina Saineen kanssa.

Olin hierojalla vuonna 2000 ja hän huomasi kaulan oikealla puolella sisäänpäin kasvaneen ison patin, joka näkyi selvästi ulospäin. Patin koko oli suuren nyrkin kokoinen edestä päin katsottaessa. Tästä seurasi lääkärikäynti, koepalan otto ja leikkausjonoon siirtyminen. Biopsian mukaan kyseessä ei ollut tyypillinen struuma vaan epäily kasvaimesta. Kasvain kasvoi hyvin nopeasti ja parin viikon kuluttua se oli levinnyt jo henkitorven päälle aiheuttaen paineen tunnetta henkitorvessa ja hengityksen vaikeutumista, joka nopeutti leikkaukseen pääsyä.

Olin juuri lopettanut 1-vuotiaan poikani, joka on nykyään blogin virallinen laadunvarmistaja, imetyksen. Olin siis 2,5- ja 1-vuotiaiden poikien äiti. Olin kärsinyt  väsymyksestä, mutta kukapa pienten vilkkaiden poikien äiti ei olisi. Jälkeenpäin olen yhdistänyt tietyt oireet kuten runsas hikoilu, laihtuminen ja ylikierroksilla oleminen kilpirauhasoireiluun (ylitoiminta). Olin todella laiha: painoin alle 50 kg ja olen 168 cm pitkä. Ajattelin laihtumisen johtuvan kahdesta pitkästä imetyksestä. Muistan jo opiskeluaikoina käyneeni kilpirauhastutkimuksissa, koska epäilin siinä olevan jotakin häikkää. Arvot olivat kuitenkin viitteissä eikä lääkitystä aloitettu. Luulen, että kilpirauhanen oli jo tuolloin välillä liikatoiminnalla ja välillä vajaalla. 

Taustaa

Olen kotoisin Ähtäristä, johon tuli Tjernobylin laskeumia. Asuntoalueella, jossa asuin, onkin lähes joka talossa kilpirauhasongelmia. Treenasin todella paljon nuorena: esimerkiksi liikunnalla opiskellessani saatoin helposti treenata 2-4 tuntia päivässä. Se oli mielestäni ihan normaalia. Koska liikunnan opiskelijana tiesin, että elimistö palautuu levossa pidin joskus pitkin hampain lepopäiviä, joihin yleensä liitin paaston. Todella todella fiksua:) Nykyään puhutaan pätkä sun muista paastoista. Minä tein sitä nuoruudessani säännöllisesti. Yleensä oli maanantait syömättä. Periaatteessa se ei ole kuolemaksi, mutta tapa millä sen tein ei ollut ihan kaikkein järkevin. Muutoinkin söin todella rajoitetusti, mm. rasvakammo oli tuohon aikaan meidän opiskelijoiden keskuudessa melko hysteeristä. Minulle oli kaikista tärkeintä atleettisen lihaksikas kroppa, runsas liikunta ja rasvaton ruoka. Hiilareita en kuitenkaan karttanut, mutta jos silloin olisi ollut edes jonkin asteista ketoosi villitystä ilmassa, olisin aivan varmasti ollut se tyyppi, joka olisi ollut super ketoosissa. Olen vakuuttunut, ettei kilpirauhasparkani saanut tarpeeksi ravintoaineita ja lisämunuaiseni olivat kovilla kovan treenaamisen takia liian pitkään. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ei ole ihme, että kasvain tuli juuri kilpirauhaseeni.

Piinaavaa odotusta leikkauksen jälkeen koepalojen tuloksista

Pääsin nopeasti leikkaukseen. Kasvain oli ison appelsiinin kokoinen ja kasvanut sisäänpäin. Puolet kilpirauhasestani poistettiin. Olin todella kipeä leikkauksen jälkeen, koska leikattavaa pinta-alaa oli niin paljon. Ensimmäinen kysymykseni leikkauksen jälkeen oli se, että oliko kasvain näyttänyt hyvälaatuiselta. Lääkäri oli asiasta hyvin vaitonainen ja kuittasi kysymyksen koepalat näyttävät tuloksen- vastauksella. Seuraavat viikot olivat yhtä helvettiä: kahden pienen pojan äitinä pelkäsin sairastavani syöpää.

Olin saanut pojat nukutettua päiväunille kun lääkäri soitti. Hän kertoi, että ison kasvaimen sisällä oli toinenkin pienempi kasvain. Hän oli ollut ihan varma, että kyseessä olisi pahanlaatuiset kasvaimet mutta molemmat kasvaimet osoittautuivat hyvälaatuiseksi. Helpotuksen määrää on vaikea kuvailla. 

Vajaatoiminta

Leikkauksen jälkeen ei aloitettu thyroxin lääkitystä vaan käskettiin seurata tilannetta. Pikku hiljaa olo muuttui tahmaiseksi, hiukset lähtivät päästä, väsytti, mieli oli matalalla ja iho kuivui. Ihme kyllä en lihonut vaikka se on yksi tyypillisimmistä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Aloitin thyroxin lääkityksen, joka vaikutti nopeasti poistaen vajaatoiminnan aiheuttamat oireet. Energiataso lisääntyi, hiukset vahvistuivat ja oli sellainen olo kuin olisi laitettu valot päälle.

Vuosi sitten vajaatoiminnan oireet thyroxinistä huolimatta palasivat ja aloitin thyroxinin rinnalla lion eli T3 lääkityksen. Otan thyroxinin illalla ennen nukkumaan menoa ja lion kahdessa osassa: aamulla herättyäni ja klo 14.00. Muutoin olen ollut lääkitykseen tyytyväinen paitsi tänä kesänä menin selvästi ylitoiminnalle lisättyäni liikaa lääkettä omatoimisesti. Eli tein sen, josta lääkärini minua nimenomaan varoitti. 

Kilpirauhasen itsehoito

Noudatan gluteenitonta ruokavaliota ja yritän välttää stressiä niin paljon kuin mahdollista. Harrastan paljon liikuntaa, mutta yritän pitää määrät sellaisina ettei elimistö rasitu liikaa. Olen joogannut 15 vuotta ja joogaan edelleen. Yritän nukkua paljon ja syödä terveellisesti. Liian vähähiilarinen ruokavalio ei sovi minulle vaan alan palelemaan ihan hillittömästi eli noudatan hiilihydraattitietoista mutta en äärimmilleen vietyä ketoosi ruokavaliota. Jos ruokavalioni pitäisi jotenkin määritellä, se olisi intuitiivinen ruokavalio sillä syön sitä mitä tekee mieli:) Ja lisäravinteita vetelen aika reippaasti intuitiivisesti välillä tauottaen. Elimistöön kertyneita kemikaaleja ja torjunta-aineita sun muita myrkkyjä olen poistattanut homeopatialla ja bioresonanssihoidoilla, joista olen saanut merkittävää apua. Se joka sanoo edellä mainittuja hoitomuotoja huuhaaksi, ei tiedä mistä puhuu. 

Elän mahdollisimman kemikaalitonta elämää enkä tee sitä pelkästään kilpirauhasen takia. Syön mahdollisimman puhdasta itsetehtyä ruokaa, käytän vedensuodatinta ja juon luomu kahvia. Kotona lattiat pestään vedellä ja etikalla ja käytämme ainoastaan ekologisia siivousaineta. Käytän pelkästään ekologisia meikkejä (paitsi ripsiväri), kasviväriä hiuksissa ja käyttämäni ihovoide on luomu kookosöljy. Ennen kuin siirryin hiusten värjäyksessä kasviväreihin, en antanut laittaa synteettistä väriä päänahkaan vaan väri laitettiin foliomenetelmällä. Vähäkemikaalinen elämä on mahdollista ja suositeltavaa, se vaatii vaan hieman perehtymistä. 

KYSYMYKSIIN VASTAA DIPLOMIRAVINTOTERAPEUTTI NINA SAINE


1. Jos kilppari alkaa kenkkuilemaan, onko mitään tehtävissä itse jotta välttyisi lääkitykseltä? 

Usein on, varsinkin jos ongelmat havaitaan ajoissa ja niihin päästään puuttumaan riittävän nopeasti. Tosin tämä riippuu toki siitä minkälaatuista se kilpparin kenkkuilu on. Jodin puute on hyvin yleistä ja kroonisena se vaikuttaa muihinkin rauhaskudoksiin, ei vain kilpirauhaseen. Havaitsen perusteellisissa alkuhaastatteluissa tämän yhteyden usein asiakkaillani joilla on kilpirauhasongelmaa. Jodipuutteisella naisella saattaa olla myös arat "möykkyiset" ja mahdollisesti kystiset rinnat, ongelmia munasarjojen kanssa kuten munasarjojen monirakkulatauti eli PCO, johon usein liittyy myös sokeriaineenvaihdunnan ongelmaa, jolloin puhutaan PCOS:stä (polycystic ovarios syndrome), samoin ongelmia kohdun ja kuukautisten kanssa. Myös keuhkot saattavat kärsiä jodipuutoksesta. Astma on tavallinen diagnoosi kilpirauhasvaivaisella. Miehillä joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai struuma on usein vanhemmiten myös eturauhasvaivoja.

Usein ne ihmiset, joilla on autoimmuunipohjainen kilpirauhasen vajaatoiminta ovat niitä ihmisiä ja niistä suvuista, joissa ruokavalioksi näyttää sopivan parhaiten paleo-tyyppiset ratkaisut. Ongelmallisimpia ruoka-aineita ovat tällöin yleensä ainakin gluteenivilja ja maito, samoin palkokasvit, joskus varsinkin akuutissa vaiheessa myös koisokasvit. Autoimmuunityreoidiitin eli autoimmuunipohjaisen kilpirauhastulehduksen kehittymiseen vaikuttavat monet seikat:

A) Geeniperimä. Suvussa on usein muillakin kilpirauhasongelmaa ja mahdollisesti myös muita autoimmuunisairauksia. Geeniperimä ei ole kuitenkaan mikään tuomio, vaan voimme elintavoillamme ja ruokavaliollamme vaikuttaa miten geenimme ilmentyvät. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Mitä nuoremmalla iällä nämä asiat pystytään huomioimaan, sitä parempi. Huolehdin itse mm. oman tyttäreni jodinsaannista ja olen onnellinen että hänen gluteeniherkkyytensäkin havaittiin jo ala-asteella. Koska itse sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sitä on myös sukurasitteena, samoin muitakin autoimmuunisairauksia, toivon että tyttäreni ei joutuisi kokemaan tässä suhteessa "geeniensä kiroja".

B) Suoliston liikaläpäisevyys. Jos syömme pitkään meille sopimatonta ruokaa, kuten juurikin esim. maitoproteiinia ja gluteenia kilpirauhasongelmien suhteen ja jos läsnä on muitakin ohutsuolen pintakerrosta vaurioittavia tekijöitä, pääsee verenkiertoon puutteellisesti ruoansulatuskanavassa pilkkoutuneita proteiinipartikkeleita. Tämä johtuu siitä että suoliston kuuluisi päästää elimistöön vain riittävän pieniä partikkeleita proteiineista pilkkoutuneita aminohappoja tai niiden pieniä "rykelmiä", peptidejä. Jos suolisto on muuttunut liikaläpäiseväksi, koska se on huonossa kunnossa, läpi pääsee siis isompikokoisempaa tavaraa, jota vastaan elimistö käynnistää immuunireaktion ja syntyy allergioita ja yliherkkyyksiä. Näin käy siksi, että immuunipuolustus ei tunnista noita proteiininpätkiä elimistöön kuuluviksi vaan "merkkaa" ne poistettaviksi. 

Yliherkkyydet ovat siitä viheliäisiä, että niiden reaktiot eivät yleensä ole niin äkillisiä kuin varsinaisissa allergioissa, jolloin voi olla vaikeampi tunnistaa ongelmien lähdettä. Näin on usein silloin kun kyseessä on mm. gluteeni ja maito. Autoimmuunisairauksissa ylikierroksilla käyvä ja tietyllä tavalla "pieleen mennyt" immuunipuolustus käy virheellisesti myös omien kudoksien kimppuun. Autoimmuunityreioidiitin tapauksessa kilpirauhasen kimppuun. Tämä johtuu siitä että näissä kudoksissa on samankaltaisia proteiinirakenteita kuin mm. maidossa ja viljoissa. Voimme siis hillitä tätä kaskadia jättämällä pois epäsopivia ruoka-aineita ja huolehtimalla ruokavaliolla ja mm. ravintolisin, yrtein ja probioottisin valmistein suolistostamme.

C) Infektiot ja raskasmetallit. On merkkejä siitä että jo kerran sairastetut tai krooniseksi jäävät erilaiset infektiot kuten Ebstrin Barr-virus tai vaikkapa borrelioosi voi olla taustavaikuttajana kilpirauhasen autoimmuunitilan kehittymisessä, samoin altistuminen raskasmetalleille. Nämä tekijät täytyy toki ottaa huomioon ja joskus saatetaan mm. funktionaalisessa lääketieteessä tutkia tarkemmin infektioita ja hoitaa niitä antibiooteilla tai luonnonantibiooteilla (erilaiset yrttiprotokollat) tai yhdistelemällä antibiootteja ja yrttejä. Raskasmetallien suhteen on syytä miettiä jatkuuko altistuminen yhä esimerkiksi siksi että suussa on amalgaamia tai naisella on vaikkapa nikkeliä sisältävät Essure-implantit munatorvissa sterilisaatiokeinona. Infektiot ja raskasmetallit saattavat pahastikin vinouttaa immuniteettiamme, joskus hyvin pitkäksikin aikaa tai jopa pysyvästi. Kilpirauhaskudos ja sen toiminnot ovat yksi kohta kehossa, mihin tämä voi vaikuttaa. Kehon tulehduksellisuus häiritsee myös kilpirauhashormonien toimintaa kudostasolla, samoin hormonitoiminnan signalointia hypotalamuksessa ja aivolisäkkeessä aivoissa.

2. Mitä tehdä jos kärsii liika- tai vajaatoiminnan oireista, mutta kilppari arvot ovat viitteissä?

Usein diagnostiikka nojaa puutteellisiin laboratoriokokeisiin. Hyvin usein ei riitä että tutkitaan vain TSH (aivolisäkehormoni, joka lisää kilpirauhashormonien tuotantoa kilpirauhasessa) tai sen lisäksi korkeintaan T4v (vapaa, eli veressä kuljettajaproteiineihin sitoutumaton määrä varastomuotoista kilpirauhashormonia, tyroksiinia). Tulisi tutkia myös T3v eli veressä vapaassa muodossa oleva aktiivinen kilpirauhashormoni trijodityroniini ja kilpirauhasen vasta-aineet eli TPOAb (Yleensä koholla Hashimoton taudissa eli autoimmuunipohjaisessa kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavassa sairaudessa ja usein myös liikatoiminnassa). Joissakin tilanteissa olisi tärkeä tutkia myös vasta-aineista TyglAb tai TSHRAb. (Jälkimmäinen tilanteissa jossa epäillään autoimmuunipohjaista kilpirauhasen liikatoimintaa eli Basedowin tautia. 

Lisäksi on hyvä tietää, että viitearvot eivät ole samat kuin tavoitearvot vaan ne ovat hyvin väljät. THS saattaa olla aivan normaali tai jopa liian alhainen ja silti voi kyse olla joko liika- tai vajaatoiminnasta. Se on yksinään aivan surkea mittari. On harmi, että lääkäreillä on tavallisesti hyvin vähän syvällisempää ymmärrystä kilpirauhashormoneista, kilpirauhasongelmien järkevästä diagnostiikasta ja mm. siitä että POTILASTA ON KUUNNELTAVA ja hänen oireensa on otettava tosissaan. Ei ole aina masennuksen merkki, että vaikka potilaan kilpirauhasarvot on viitteissä, silti  häntä väsyttää ja masentaa. Masennus ei saa mm. hiuksia tippumaan päästä eikä masennus aiheuta palelua. Ahdistuneisuus, laihtuminen, uupumus, korkea syke ja mahdollisesti myös kohonnut kehon lämpö ei välttämättä viittaa psykoosiin, painiikkihäiriöön, masennukseen tai yleiseen ahdistuneisuuteen vaan voi olla merkki kilpirauhasen liikatoiminnasta, jolloin tulisi laboratoriokokein selvittää onko kyse autoimmuunipohjaisesta liikatoiminnasta vai subakuutista kilpirauhastulehduksesta.  Liikatoiminta tosin usein diagnosoidaan helpommin kuin "ei niin ilmiselvät tapaukset" kilpirauhasen vajaatoimintaa.

3. Suositteletko jodilisän aloittamista ilman arvon mittausta verestä?

Verimittaus voi olla epävarma ja antaa virheellistä tietoa. Paras tapa olisi tehdä nk. rasituskoe, jolloin otetaan virtsasta ensin nk. "nollanäyte", sitten otetaan iso annos jodia ja katsotaan paljonko sitä tulee ulos. Jos ulos tulee turhan vähän jodia, se kertoo että elimistöllä on ollut siitä pulaa ja se on pitänyt suuren osan jodista itsellään. Samaan aikaan voidaan määrittää myös muitakin halogeeneja kuin jodi, kuten bromi, jota saamme modernista ympäristöstämme ympäristömyrkkynä mm. paljontorjunta-aineista. Bromi vie usein elimistöstämme jodin paikkoja ja pahentaa jodivajeen oireita ja seurauksia. Bromi on alkuaineena elektronegatiivisempi, joten se tarraa tiukemmin kiinni niihin molekyyleihin, joissa kuuluisi olla jodia. Tietenkään nämä molekyylit eivät sitten toimi kehossa vaan ovat "jätettä", jopa myrkkyä. Jos siis isoannoksinen joditabletti tuottaa virtsaa, jossa on paljon bromia, tiedmme että ongelmassa on mukana myös tällainen halogeenialtistus. Harmillista, että tällainen laboratoriotestaus ei ole käytössä Suomessa edes funktionaalisessa lääketieteessä, sillä isoannoksiseen jodiin tarvittaisiin lääkärin lupa ja tabletti, joka on käytössä on kaliumjodidia., Kaliumjodidi luokitellaan lääkeaineeksi Suomessa. 

Jonkin verran jodia mitataan virtsasta tai verestä, mutta tällainen testaus ei välttämättä ole kovin varma tapa saada selkoa jodistatutksesta. Ainakin tulos pitäisi osata suhteuttaa tilanteeseen ja oireisiin ja mm. siihen onko ruokavaliosta saatu pitkään liian vähän jodia (suurimmalla osalla tämä on tilanne) ja onko todennäköistä että on halogeenialtistusta (erittäin todennäköistä ottaen huomioon modernin ympäristömme, jossa halogeeneja voi olla mm. lääkkeissä, vedessä, tekstiileissä, hammastahnassa ja elektroniikassa). En luota myös testiin, jossa nestemäistä jodia laitetaan iholle ja katsotaan kuinka nopeasti kellertävä joditahna häipyy iholta. Jodi on alkuaineena sellainen että se sublimoituu suoraan ilmaan. voi siis olla kiinni mm. ilmankosteudesta ja ihosta, miten nopeasti tahra häipyy.

Eri lähteissä turvallisiksi päivittäisiksi jodiannostuksiksi mainitaan 500-1000µg. Saantisuositus on tosi pieni, mielestäni liian pieni, 150µg. Ei siis ole haittaa ottaa kohtuullisia määriä jodia ravintolisinä. Seleenillä on suojaavia vaikutuksia kilpirauhasessa, joten seleeniä kannattaa tankata ensin, esim. aluksi 200µg päivässä, myöhemmin 100µg. Jos jodinpuutteinen, varsinkin jos hänellä on autoimmuunityreioidiitti menee ottamaa jodia silloin kun hänellä on puutetta seleenistä, kiihtynyt kilpirauhashormonituotanto kilpirauhasessa saattaa vahingoittaa kilpirauhaskudosta johtuen oksidatiivisesta stressistä. Antioksidanttimolekyyli glutationiperoksidaasi tarvitsee seleeniä, samoin mm. rikkiä. Siksi näistä ravintoaineista, samoin ravitsemustasapainosta muutoinkin on hyvä huolehtia ennen jodiravintolisän aloittamista. Se ei siis aina ole se ensimmäinen ravintolisä mikä esim. ravintoterapiassa lisätään kilpirauhaspotilaan ravintolisäohjelmaan.

Jotkut toteuttavat jodipuutokseen isoannoksisia joditerapioita ja niistä on kirjoitettu maailmalla jopa kirjoja. Näissä terapioissa pitää tietää hyvin tarkkaan mitä tekee, joten niihin ei kannata ryhtyä suinpäin. Itse en niitä omassa vastaanottotyössäni uskalla toteuttaa, mutta tiedän monien niistä hyötyneen. Mielipiteet joditerapioiden turvallisuudesta ja hyödyistä poikkeavat laidasta laitaan. Jos joku asiakas on päättänyt toteuttaa isoannoksisen joditerapian, olen toki ollut tukena ja kannustamassa ja olen saanut myös todistaa merkittäviä hyötyjä.

4. Miksi thyroxin ei auta kaikilla?

Tässä koko logiikan olisi mielestäni syytä lähteä siitä että terveelläkin ihmisellä kilpirauhanen tuottaa T4-hormonin lisäksi myös aktiivista T3-hormonia. T4-hormonin tulee kudoksissa muuntua ensin aktiiviseksi T3-hormoniksi pystyäkseen aikaansaamaan kilpirauhashormonille tyypillisen energian- ja proteiinisynteesin lisääntymisen solussa. Thyroxin ei siis lähtökohtaisestikaan ole se kaikkein "normaalein" tapa lisätä kehoon kilpirauhashormoneja silloin kun niitä puuttuu. Normaalimpaa olisi, että mukana on myös ainakin vähän T3-hormonia. Lisäksi muunto T4-hormonista T3-hormoniksi ei kaikilla toimi yhtä hyvin. Syyt on usein geneettiset, mutta myös se että ihmisellä, jolle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta on jo usein pitkään ollut kehossa muutakin epätasapainoa. Häntä ei siis biokemiallisessa mielessä voida verrata muutenkaan täysin terveeseen ja hyväkuntoiseen ihmiseen. Mm. inflammaatio eli matala-asteinen tulehdus voi häiritä muuntoa ja kilpirauhashormonien toimintaa solutasolla. Lisäksi maksa saattaa olla kuormittunut toksiineista kuten lääkkeistä tai ympäristömyrkyistä tai sitten huonossa jamassa oleva suolisto kuormittaa maksaa. Merkittävä osa T4-T3-muunnosta tapahtuu maksassa. Tätä muuntoa tapahtuu myös suolistossa, joten maksan toiminta, suoliston kunto ja mm. suoliston mikrobiston tasapaino ovat tärkeitä kilpirauhaspotilaille. Joissain harvinaisemmissa tapauksissa muuntoa häiritsee myös esim. maksan tai munuaisten tietynlaiset sairaudentilat.

Stressi ja rasitustilatkin saattavat häiritä muuntoa. Tällaisia tiloja voi olla mm. ylikunto urheilussa, hiilihydraattien liiallinen rajoittaminen liian pitkäksi aikaa varsinkin jos mennään n.s. "alikaloreilla", aliravitsemus, psyykkinen stressi (mm. liian korkeat tai liian matalat kortisolitasot johtuen pitkäaikaisesta rasituksesta ja stressistä), psyykkiset tai fyysiset traumat, vakavat sairastumiset, palovammat, krooniset infektiot, sisäilma-altistukset, kemikaalialtistukset, ravintopuutokset, isot leikkaukset yms. Kehon ollessa tällaisessa pinteessä se keksii ratkaisuksi vähentää aineenvaihduntaansa. Se tavallaan näkee fiksuksi hidastaa menoa että paukut riittäisi paremmin ongelmista selviämiseen.

Se tekee sen vähentämällä kudostasolla kilpirauhashormonien aktivaatiota muuntamalla T4-hormonista inaktiivista "jarruhormonia" (rT3-hormoni, reverse T3 eli käänteinen T3). Tätä hormonia on meissä aina, mutta em. kaltaisissa tilanteissa sitä muodostetaan enemmän ja vastaavasti taas vähemmän T3-hormonia. Tällaisissa tilanteissa voi siis Thyroxin olla varsin riittämätöntä ja joskus ollaan tarvittu lyhyitä tai pitkiä aikoja jopa pelkkää T3-hormonia. Ei ole tarkoitus saada kehoa väkisin "turbovauhdille", mutta toimintakyky voi olla aika olematon ja oireet ihan kaameat jos yritetään väkisin pärjätä Thyroxinilla silloin kun muunto ei toimi tarpeeksi hyvin. Tärkeintä olisi tietenkin pyrkiä selvittämään mitkä tekijät muuntoa huonontavat ja silloinkin kun nämä tekijät saadaan raivattua pois päiväjärjstyksestä, tarvitaan riittävästi aikaa tilanteen tasoittumiseen ja toipumiseen. Puhutaan kuukausista, jopa vuosista.

Aina ei päästä kiinni siihen mikä aiheuttaa sen ettei Thyroxin tai välttämättä yhdistelmälääkityksetkään (T3:n yhdistäminen Thyroxiniin tai eläinperäiset valmisteet, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen hormoneja) tuota riittävää hoitotulosta. Silloin on toki mentävä tilanteen ja oireiden mukaan. Usein ongelma on myös liian vähäinen T3:n osuus yhdistelmälääkityksessä. Joskus sen osuus pitää olla merkittävä kun taas T4:n osuus hyvin pieni. On myös ihmisiä, joilla mikään määrä T4-hormonia hoidossa ei sovi ja heille sopii ainoastaan T3-hormoni monoterapiana. Samoin on tilanne monien muidenkin lääkitysten osalta. Tulisi etsiä se sopivin diabeteslääke, sopivin astmalääke tai vaikkapa sopivin verenpainelääkitys tai niiden yhdistelmä. On suorastaan traagista, että Suomessa kilpirauhaslääkitysen osalta on usein niin perin ongelmallista saada sopivaa lääkitystä. Toivottavasti tilanne joskus kohenee.

5. Mitkä ovat tärkeimmät kilpirauhasta tukevat lisäravinteet?

Kaikki. Aivan kaikki ravintoaineet jotka keho tarvitsee. Miksi sanon näin? Siksi että ravitsemuksemme on vain niin hyvää kuin sen heikoin lenkki ja joska olemme kokonaisuuksia, emme vain yksittäisiä elimiä tai elinjärjestelmiä. Kilpirauhaspotilaalla ei saisi olla mitään ravintopuutoksia. Olisi ideaalia että kenelläkään ei olisi. Ravintopuutokset heikentävät aina terveyttämme ja hyvinvointiamme, tavalla tai toisella.

Kilpirauhasta voidaan siis tukea mm. seuraavasti: Laadukas monivitamiinivalmiste, antitulehduksellinen, rakentava ja immuniteettia tukeva omega 3-valmiste, probioottiset tuotteet suolistoa varten ja nimenomaan kilpirauhasta tukevat seleeni ja jodi. Kilpirauhashormonien valmistuksessa tarvitaan myös rautaa, sinkkiä ja kuparia. Merkitystä on myös mm. A-vitamiinilla (immuunipuolustus ja kilpirauhashormonireseptorien valmistaminen soluissa), rikillä kuten MSM, (maksan toiminta, kilpirauhasen antioksidanttipuolustus), kaikilla antioksidanteilla ja riittävällä proteiinilla ja sen hyvällä sulamisella ruoansulatuskanavassa (kilpirauhashormonien rakenteessa on proteiineista peräisin olevaa tyrosiini-aminohappoa). Riittävä aminohappojen saanti on tärkeää myös mm. kilpirauhaskudoksen rakenteelle, hormonien kuljetusproteiineille, immuunipuolustukselle, maksan toiminnalle ja entsyymien muodostumiselle.

On tavallista että kilpirauhaspotilaan ruoansulatus on heikkoa, samoin mm. mahahappojen muodostuminen. Saatetaan siis tarvita myös ruoansulatusentsyymejä ja suolahappolisää.

6. Onko lisäravinteista hyötyä mikäli kilppari on poistettu ja lääkitys on aloitettu?

Tottakai! Se että kilpirauhanen on ottanut kipeää on merkki siitä että kehossa on jo pitkään ollut meneillään jonkin sortin epätasapainotila. Niihin liittyy lähes aina ravintopuutoksia. Ei välttämättä ole tarpeen että ravintolisiä syödään terapeuttisia määriä koko loppuelämän, mutta usein ainakin aluksi niitä joudutaan tankkaamaan vähän enemmän. Tärkeää on kuitenkin tukea elimistön toimintoja ja hyvinvointia pitkäaikaisesti hyvällä ruokavaliolla ja huolehtimalla ruoansulatuksesta. Jodin suhteen on hyvä muistaa että vaikka kilpirauhanen olisi poissa, myös muut kudokset, kuten rauhaskudokset ja mm. iho tarvitsevat jodia. Vaikka kilpirauhanen olisikin jo menetetty, on hyvä suojata jäljelle jääviä kudoksia, elimiä ja toimintoja.

7. Onko lääkitys aina elinikäinen?

Jos kilpirauhanen on synnynnäisesti poissa, epämuodostunut tai jouduttu leikkauksella poistamaan tai jos se on tuhoutunut autoimmuunitulehduksessa liian pahoin tai atrofioitunut pitkäaikaisen kilpirauhaslääkityksen tuloksena, on lääkitys elinikäinen. Jos tilannetta päästään korjaamaan riittävästi ja riittävän ajoissa, ei ole edes kovin epätavallista että lääkityksestä ollaan voida luopua. Joskus lääkitys on tilapäinen siksi että kilpirauhanen varsinaisesti on kunnossa, mutta sen ohjausjärjestelmä aivoista käsin tai sen toiminta tai sen toimiminen solutasolla on ollut "pielessä", mutta saatu sittemmin kuntoon. 


8. Mitkä ovat kolme tärkeintä neuvoasi kilpirauhasen hyvinvoinnin edistämiseksi?

1.Huolehdi henkisestä hyvinvoinnistasi ja ihmissuhteistasi, vältä stressiä ja opettele käsittelemään stressiä fiksusti.
2. Huolehdi ravitsemuksestasi, ruoansulatuksestasi ja suolistostasi ja pyri lepäämään ja nukkumaan tarpeeksi unohtamatta luontoyhteyttä.
3. Älä koskaan luovuta, ole sinnikäs ja ole valmis tekemään paljon itsesi hyväksi samalla kun olet kiitollinen kaikesta hyvästä mikä sinua on elämässäsi kohdannut ja jokaisesta pienestäkin edistymisaskeleesta, joista saat nauttia.

Tulemme jatkossakin kirjoittamaan Ninan kanssa terveys-ja ravintoaiheisia yhteistyöpostauksia tyyliin "Satu kysyy- Nina vastaa". 


Nina Saineen Jalkeilla blogin löydät täältä ja Facebook sivut täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti