perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sokerinhimo- mistä se johtuu ja voiko sille tehdä mitään?

Postaus on tehty yhteistyössä Diplomiravintoneuvoja Nina Saineen kanssa. Nina vastaa kysymyksiin postauksen lopussa.

 Sokerin sanotaan vaikuttavan aivoissa huumeen tavoin ja yleisesti puhutaan sokeririippuvuudesta. Riippuvuus voi olla henkistä, fyysistä tai molempia ja sen vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan. Sokerin liikakäytön tiedetään aiheuttavan runsaasti kansantauteja, ylipainoa ja muita terveysongelmia ja usein kuuleekin sanottavan, että mikäli sokeri olisi nykyajan keksintö, sen käyttö kiellettäsiin riippuvuutta aiheuttavan ominaisuutensa vuoksi. Tässä postauksessa käsitellään ainoastaan lisätyn sokerin himoa eli nyt ei puhuta luontaista sokeria sisältävistä ruoka-aineista. 


Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut seuraavan lauseen: "Miten helppoa normaalipainossa pysyminen tai laihduttaminen olisikaan ellen kärsisi voimakkaasta sokeriaddiktiosta. Se vyöryy päälle lumivyöryn lailla epäsäännöllisen säännöllisesti eikä minulla ole tahdonvoimaa vastustaa sitä. Hetken kuluttua huomaan ahmivani kerralla levyn suklaata ja seurauksena kaamea morkkis". Varsinkin naisilla tuo himo saattaa liittyä hormonitoimintaan ja se iskee vähintään kerran kuussa, yleensä ennen menkkoja. Tällöin on pakko saada jotakin sokeripitoista ja heti. 


"On paljon helpompi kieltäytyä kokonaan sokerista kuin että söisin vaikkapa joka päivä palan suklaata. Jos syön vähänkin sokeria, niin sitten se makeahimo repeää täysin ja alan syömään joka päivä enemmän ja enemmän". Tämänkin lauseen kuulee usein. Harvalla meistä kuitenkaan on niin paljon tahdonvoimaa, että pystyy pitkiä aikoja vastustamaan sokerin houkutusta. Työpaikkojen kahvitauot pullineen ja kakkuineen sekä kyläilyt ystävien ja sukulaisten luona ovat usein niitä hetkiä, jolloin ei pysty vastustamaan kiusausta. On toki ihmisiä, jotka eivät pidä makeasta ja usein nämä henkilöt eivät ole saaneet lainkaan valkoista sokeria lapsena. 


Alhainen verensokeri


Eräs hoikka ja urheilullinen ystäväni kuvaa omaa suhteettaan sokeriin seuraavasti:

"Kun makeanhimo iskee niin tuntuu, että sitä on saatava heti. Ei mauan takia vaan sen ihanan "nousuhumalan" tunteen takia. Tuntuu hyvältä kun verensokeri nousee kohisten. En edes ehdi maistella ja nauttia karkista kun haluan tuon tunteen mahdollisimman nopeasti. Yleensä myös ruokailun jälkeen tekee mieli jotakin makeaa, koska minusta tuntuu siltä, että ruoka ei nosta verensokeria tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi korkealle. Koska omaan toisaalta hyvän itsekurin, pystyn kyllä olemaan ilman sokeria esimerkiksi ollessani tiukalla dieetillä. Mutta toisaalta ei sitä voi koko elämäänsäkään olla jollakin kuurilla. En kuitenkaan anna periksi sokerinhimolleni päivittäin, koska muuten söisin sokeria jatkuvasti". 

Melko usein makeanhimo liittyy alhaiseen verensokeriin ja se tyypillinen tilanne "repsahtamiseen" on kaupan kassajono, jossa makeat herkut ovat tarjolla kassalle jonottaessa. Kun verensokeri on alhaalla, niin helposti se suklaapatukka siitä hyllystä lähtee mukaan. Täydellä vatsalla kauppaan on tosi hyvä neuvo mikäli makeanhimo liittyy alhaiseen verensokeriin. Monet kantavat myös kassissaan pähkinöitä ja banaania juuri tästä syystä eli verensokerin laskiessa on jokin terveellinen vaihtoehto verensokerin nostamiseen, jolloin repsahdukset voivat vähentyä. Säännölliset ateriavälit on omasta mielestäni paras tapa vähentää verensokerin heittelystä johtuvaa sokerinhimoa.


Tunnesyöminen


" Oli niin älyttömän tylsä ja tyhjä olo, niin oli pakko ostaa herkkuja. Istuin sohvalla ja mätin menemään enkä edes nauttinut karkkivuoresta." Tunnesyöminen on opittu tapa, jonka juuret voivat juontaa lapsuuteen. Usein se menee niin, että kun lapsi kokee negatiiivista tunnetta, niin hänelle annetaan jotakin makeaa sen sijaan, että tunne saisi purkautua sellaisenaan ulos ja lasta lohdutettaisiin. Tästä jää muistijälki aivoihin tietenkin ja aikuisenakin aivot yhdistävät negatiiviset tunteet ja makean. Ja negatiivisia tunteitahan yleensä elämässä riittää, joskus päivittäin. Tässä asiassa olen itse ollut tosi tarkkana omien lasteni kanssa. Eli jos heillä on ollut paha mieli, niin sitä ei olla lähdetty poistamaan sokerilla ja lakaisemaan maton alle. Hyvä esimerkki tunnesyömisestä on Bridget Jones leffan kohta, jossa petetty nainen linnoittautuu pitkäksi aikaa neljän seinän sisälle säälimään kohtaloaan ja syö herkkuja kohtuuttomia määriä. Tekee ihan pahaa katsoa sitä vaikka kyse on leffasta...Mikäli kärsit tunneperäisestä makeanhimosta, niin joskus pelkkä asian tiedostaminen auttaa. Ellei se tuo haluamaasi apua asiaan, kannattaa käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. 


Hormonitoiminnasta johtuva makeanhimo


"Kerran kuukaudessa se iskee aina viikkoa ennen menkkoja. Pakko saada makeaa ja nopeasti! Ihan sama onko mielentila onnellinen vai ei tai että onko verensokeri tasainen vai epätasainen". Omasta mielestäni hormonitoiminnasta johtuva makeanhimo on kaikista vaikein, koska sille on niin vaikea tehdä mitään konkreettista. Säännölliset ateriavälit, terveellinen ja ravintotiheä ruokavalio auttavat, mutta eivät välttämättä poista sitä kokonaan. Varsinkin me naiset ollaan hormonien "armoilla" vaikka toki on asioita, joilla hormonipiikkejä voidaan tasoittaa. Itselläni liikunta yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa on paras tapa hormonitoiminnan tasapainoon, mutta siitä huolimatta makeanhimo iskee kerran kuussa aina viikkoa ennen menkkoja. Aikaisemmin makeanhimo oli useampana päivänä, nyt enää yhtenä keskimäärin. 


Syömishäiriöt


Bulimikot saattavat ahmia kerralla pienessä ajassa vaarallisen suuria määriä makeaa ja oksentaa syömänsä välittömästi nauttimisen jälkeen. Ahmimishäiriöiset eivät oksenna syömäänsä ja saattavat kärsiä vakavasta ylipainosta. On myös muita syömishäiriön muotoja, ja joskus anoreksia ja bulimia sekoittuvat keskenään, jolloin anorektikko oksentaa syömänsä ruoan vaikka anorektiset jaksot ovatkin bulimiaan nähden hallitsevassa osassa. Mikäli ortoreksiaan sairastunut "sortuu" makeaan, saattaa hän treenata pakonomaisesti polttaakseen nauttimansa kalorit. Syömishäiriöitä leimaa aina pakonomaisuus ja voimakas syyllisyys repsahduksista. Kyse on psyykkisestä häiriöstä, joka usein uhkaa henkeä ja  johon täytyy hakea ammattiapua. Olen kirjoittanut blogiini aikaisemmin syömishäiriöistä ja tulen kirjoittamaan niistä lisää, joten en käsittele asiaa tässä sen laajemmin.


Onko olemassa terveellistä makeuttajaa?

On myös muita syitä makeanhimoon, mutta edellä mainitut ovat niitä, jotka itselleni tuli ensimmäisenä mieleen. Tilanne voi vuosien myötä myös oleellisesti muuttua. Makeanhimo voi laantua ja loppua kokonaan. Tiedän monia ihmisiä, jotka kertovat silmät pyöreinä, etteivät enää kärsi makeanhimosta kun ovat alkaneet syömään raakakakkuja ja raakasuklaata! Tällöin makeanhimo ei ole kyllä hävinnyt minnekään, tilalle on tullut ainoastaan terveellisemmät ja ravintotiheämmät vaihtoehdot. Joskus unohdetaan, että terveellisenä pidetyt makeuttajat kuten kookossokeri, täysruokosokeri jne. ovat myös sokereita.


Pitääkö makeanhimolle aina tehdä jotakin?


Mielestäni sitä kannattaa työstää jos himo on voimakas ja se haittaa elämääsi. Jos makealla korvataan varsinaisia aterioita, jos himo vaikeuttaa painonhallintaa tai aiheuttaa terveysongelmia kuten hiivan liikakasvua, 2. tyypin diabeetesta tai vaikkapa suolisto-ongelmia niin toki sitä kannattaa yrittää saada hallintaan. Itse aloittaisin työstämisen miettimällä mikä on syy makeanhimoon. Jos sitä ei tiedosta, niin lähtökohdat himon selättämiseen ovat huonot. Milloin se iskee? Miltä minusta silloin tuntuu? Toistuuko kaava samanlaisena vai vaihteleeko se? Jos määrät ovat pieniä ja himo iskee päälle harvoin, niin antaisin asian olla ja keskittyisin nauttimaan elämästä. Sokerista on tehty valtava peikko ja sitä kutsutaan myrkyksi. Tottahan se on, että sen aiheuttamat terveysongelmat ovat valtavat eikä se sisällä mitään ravintoaineita. Kuitenkin täytyy muistaa se, että määrä ratkaisee eli en usko, että kenenkään terveys kaatuu palaan suklaata päivässä vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee. Mutta jos joka päivä on pakko saada suklaalevy, niin kyllä asialle kannattaa jotakin tehdä.


Omia hyväksi havaittuja keinoja sokerihimon taannuttamiseen:


- Säännölliset ateriavälit


- Nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan


- Kuntosalitreenin jälkeen palautusjuoma, muutoin alkaa tekemään mieli suklaata


- Makeanhimon syyn selvittäminen ja sen työstäminen ajatuksen tasolla. Meditaatio voi auttaa


- Armollisuus itseään kohtaan: repsahduksesta ei kannata tehdä suurta numeroa elleivät ne toistu liian tiheään


- Hormoonitoiminnnan tasapainottaminen esimerkiksi lisäravinteilla ja eteerisillä öljyillä


- Loppukevennyksenä Allun kaverin kommentti: "Sokerinhimoon auttaa se kun ostaa karkkia ja syö ne":)



Nina Saine

KYSYMYKSIIN VASTAA DIPLOMIRAVINTONEUVOJA NINA SAINE


1. Mikä on paras tapa sokerinhimon hillintään? Astettainen vähentäminen vai kerralla lopettaminen? 

Tämä riippuu vähän ihmisestä. Jos annat helposti itsellesi siimaa ja sinulla on taipumusta pettää itseäsi ajatuksilla armollisuudesta siinä määrin että heität sitten sokerinvähennysprojektisi lekkeriksi niin lopeta kerralla ja ole itsellesi rehellinen. Usein se nimittäin kuitenkin menee niin että kun sokerille antaa pikkusormen, se vie koko käden. Olen siis taipuvainen ajattelemaan että jos on kovia sokerinhimoja (tai tärkkelyshimoja) on tarpeen pidättäytyä joksikin aikaa kuten joitakin viikkoja tai kuukausia täysin. Sitten voi kokeilla onnistuuko kohtuukäyttö. En silti sano että tämä homma menee kaikilla näin. Ihmisiä on erilaisia. Joskus pitää aloittaa ihan pienistä muutoksista.

2. Mitkä fysiologiset epätasapainotilat voivat aiheuttaa sokerinhimoa ja miten ne pystyy tunnistamaan?

A) Epäsäännöllinen syöminen, esimerkiksi se ettei syö kunnon tukevaa aamupalaa tai lounasta. Tämä voi kostautua sillä että syömiset menee hillittömiksi iltapäivällä tai illalla tai jopa keskellä yötä ja tähän voi joillain liittyä juurikin sokerilla mässäily. Tästä on toki omakohtaistakin kokemusta, joten sitäkin kautta tiedän mistä puhun.

B) Aterioiden väärinkoostaminen, vaikkapa siten että proteiinia, rasvaa tai kuitua on liian vähän, sokeria ja tärkkylystä liikaa ja yksittäisen aterian verensokerivaikutus on liian suuri. Kun verensokerit pomppaavat tästä sitten nopeasti ylös, ne tulevat sieltä sitten eritetyn insuliinin vaikutuksesta myös nopeasti alas ja tässä vaiheessa kun olet hypoglykeeminen eli verensokeritasot ovat alhaalla, voi esiintyä kovia sokeri- tai tärkkelyshimoja. Sokerin tai tärkkelyksen nauttimisen jälkeen kierre usein toistuu. Verensokerit ylös, verensokerit alas ja lisää Mars-patukkaa naamaan.. Hyvää on, mutta mikään ei tunnu riittävän. Tämä sokerissa ja muissa nopeasti elimistössä sokeristuvissa hiilareissa onkin viheliästä. Ne eivät edistä kyläisyyttä vaan luovat liian nopeasti uutta nälkää ja uusia sokeri- ja hiilarihimoja. Tämä voi johtaa mm. siihen että tosi paljon aikaa ja energiaa menee syömisten ja herkuttelujen miettimiseen ja toteuttamisiin. Saat myös herkästi sitten liikaa energiaa ja monilla silloin tuntuu se ylimääräinen menevän nopeasti suoraan lyhentämättömänä vyötärölle.

C) Napostelu. Se kannattaa lopettaa. Ei sillä tavalla syöden voi elää! Jos napostelet kaikenlaista pitkin päivää etkä syö kunnon aterioita säännöllisesti 3-5 kertaa päivässä tai jos kunnon aterioiden lisäksi vielä napostelet niin ravitsemusfysiologiaasi liittyvät säätelyjärjestelmät ja toiminnot eivät toimi kuten ne on suunniteltu toimivan vaan homma menee kyllä epävireeseen. On tosi hyvä jos teet päätöksen, että pistät syötävää suuhusi vain ruoka-aikoinasi ja pysyt päätöksessäsi ellei nyt varsin poikkeustilannetta tule eteen. Joskus napostelu liittyy paikkoihin. Olet ehkä tottunut mutustelemaan koko ajan jotain ollessasi tietokoneella tai kun katselet televisiota tai leffoja. Tällöin on hyvä päättää tästedes kotona syödä vain keittiön pöydän ääressä. Voi myös olla hyvä päätös ettet syö autossa. Siis tietyt ajat ja paikat kun pistät jotain syötävää suuhusi, ei muulloin. Tässä jää sitten myös irtokarkkien, sipsien ja sokerillisten ja sokerilta maistuvien juomien syömiset ja juomiset. Et tarvitse niitä varsinkin kun pidät huolta, että elämässäsi on muutakin sisältöä kuin syöminen ja herkuttelu! Älä herkuttele niin usein että sairastut. Sinulla on vielä paljon kiinnostavaa tekemistä elämässäsi, joten eihän siinä nyt ehdi sairastelemaan turhia, vai mitä? Sokeri myös väsyttää. Jos on väsynyt ei jaksa tehdä kaikkea sitä kiinnostavaa ja tärkeää mitä haluat kyetä tekemään. Haluamme tietenkin olla mahdollisimman virkeitä!

D) Hormonaalinen epätasapainotila, kuten tuossa edellämainiten olikin jo mainittu tai naisilla vaikka kuukautisten aika. Tosin olen pikkuisen joiltakin osilta ryhtynyt tätä kyseenalaistamaankin. Mitä jos naisten kuukautisiin liittyvä suklaanhimo onkin sitä että meillä voi olla tuona aikana emotionaalisia tarpeita, joita koitammekin sitten tyydyttää suklaalla kun oikeasti suklaanhimo voisi hälvetä jos tulisimme kuulluksi, ymmärretyksi ja saisimme syliä ja hoivaa? Toisaalta kuukautisten aikana saattaa olla viisaampaa syödä vähän tukevammin kuin tavallisesti, mutta ei välttämättä juuri sokeria tai tärkkelystä. Suklaan tai sokerin himot kuukautisten yhteydessä voivat osin johtua siitä ettemme ole syöneet tarpeeksi terveellistä kunnon ruokaa.

Verensokeritasapainon säätelyyn liittyvät monet hormonit, myös stressihormonit. Stressi voi pistää syötättämään ja himoamaan sokeria.

E) Ravintopuutokset ovat myös yleinen syy sille että meillä on ruokahimoja, kuten sokerinhimoa. Tällöin ruokavaliomme voi olla puutteellinen tai meillä voi olla rasituksen, stressin tai sairauksien vuoksi kasvanut tarve tietyille ravintoaineille, mutta yleisimpiä syitä ravintopuutoksille on rasituksen ja stressin heikentämä ruoansulatus, jolloin ravintoaineet eivät pilkkoudu ja imeydy riittävän tehokkaasti. Mahasuolikanavan ongelmat ovat usein omiaan aiheuttamaan ravintopuutoksia.

F) Myös väsyneillä, valvojilla, yö- ja kolmivuorotyöläisillä sekä uniongelmaisilla on usein ruokahimoja, kuten sokerihimoja. Lepo, vuorokausirytmin ylläpitäminen ja riittävä ja tarpeeksi hyvälaatuinen uni ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. Yötyössä saattaa olla tarpeen tiukasti pitäytyä nk. vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa yövuorojen aikaan. Väsyneenä ei muuten myöskään välttämättä muista juoda tarpeeksi vettä!

G) Niputtaisin myös henkisen aspektin fysiologiaan, koska henki ja ruumis ovat yhtä eikä niitä voi erottaa toisistaan. Sokeriaddiktio on addiktio siinä missä muutkin addiktiot ja niiden taustalla voi olla tarvetta mm. etsiä ja käsitellä meihin syntyneitä tunnelukkoja, jotka johtuvat siitä että olemme jossakin vaiheessa elämäämme, usein lapsuudessa ja nuoruudessa jääneet paitsi joistakin asioista, joita olisimme tarvinneet. Syömisriippuvuus on usein sitä että koitamme tiedostamattamme täyttää jotain tyhjää kohtaa sisimmässämme ruoalla, kuten makeilla ruoilla, mutta tuo tyhjä kohta ei täyty ennenkuin asia on käsitelty tunnetasolla. Sitä ei voi siis täyttää materialla ja aisti-iloilla kuten sokerilla, seksillä, vimmaisella liikunnalla tai päihteillä eikä myöskään sitä voi kompensoida ulkoisella ihailulla tai menestyksellä tai sillä että erehtyy luulemaan että on onnellinen kun suorittaa kaiken mahdollisimman täydellisesti tai kun onnistuu miellyttämään kaikkia.

H) Mahdollisesti myös suolistodybioosi kuten ohutsuolen bakteeriston liikakasvu, paksusuolen mikrobiston epätasapainotila, hiivan liikakasvu ja parasiitit voivat aiheuttaa sokerinhimoa. Tilaavatko ne tällä sokerihimolla itselleen ravintoa? Osaavatko ne erittää aineita, jotka aiheuttavat sokerinhimoa vai voisiko olla, että koska ne syövät ruokaasi lisääntyäkseen ja pysyäkseen kehossasi elinvoimaisina, olet siksi nälkäinen ja tämä voi ilmetä sokerinhimona?

3. Mitä haitallisia seurauksia elimistölle voi olla runsaasta sokerin syömisestä?

Voi ajanmyötä puhjeta erilaisia elintasosairauksia kuten diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, alzheimer. Nämähän niitä tunnettuja seurauksia ovat. Nostaisin muutaman asian esiin, mitä runsaasta sokerinkäytöstä seuraa.

A) "Sokeristuminen" eli AGE-tuotteiden kertyminen elimistöön eli glykaatio. (Advanced glygolised endproducts) Nämä yhdisteet ovat proteiineihin tai rasvoihin sitoutuneita sokeriosia, jotka yhtyessään muihin molekyyleihin tekevät niistä toimintakyvyttömiä hyödyttömiä, haitallisia ja elimistöä tukkivia. Myös ruoan liiallinen "käristäminen" tuo niitä elimistöömme. AGE-tuotteiden runsas määrä kehossa yhdistetään nopeampaan vanhenemiseen ja ennenaikaiseen raihnaistumiseen. Lisää tietoa:http://suomenravintoterapia.fi/oletko-hyvaa-vauhtia-sokeristumassa/

B) Inflammaatio. Sokeri inflammoi meitä eli edistää elimistön hiljaisen tulehduksen kehittymistä. Inflammaatio puolestaan on monien nk. elintasosairauksien ja kroonisten sairaudentilojen merkityksellinen taustasyy. Lisää inflammaatiosta: http://www.tritolonen.fi/artikkelit/142-tulehdus-inflammaatio Sokeri ja rasva on lihottavin mahdollinen yhdistelmä. Kun meihin kertyy liikaa rasvakudosta, se on merkki siitä että kehossamme on myös paljon inflammaatiota. Tämä on yksi hyvä syy pyrkiä pitämään paino aisoissa.

C) Hormoniorkesteri menee epävireeseen sokerista. Sokerin liikasaannilla on vaikutusta mm. insuliinin ja kortisolin tuotantoon ja toimintaan kehossa. Mm. nämä kaksi hormonia vaikuttavat syvällisesti myös muuhun hormonitoimintaan, kuten kilpirauhashormoneihin ja sukuhormoneihin eri biokemiallisten mekanismien kautta. Liiallisella sokerilla ja inflammaatiolla on vaikutuksensa myös hypotalamus-aivolisäkeakseliin aivoissa, joista säädellään useita kehon hormonitoimintoja. Ravintoterapiassa kun lähdetään tasapainottamaan ihmisen kehon toimintoja ja sen säätelyjärjestelmiä, on tämän vuoksi yleensä ihan ensimmäisiä toimia saattaa ruokavalio sellaiseen kuosiin että verensokeritasapainon normalisoituminen mahdollistuu. Tämä tarkoittaa useinkin juuri lisätystä sokerista, mutta myös muusta nopeasti verensokeria nostavista ruoista pidättäytymistä määräajaksi kokonaan.

D) Liiallinen hedelmäsokerin saanti mm. erilaisista tärkkelyssiirapeista ja muista hedelmäsokeria eli fruktoosia sisältävistä tuotteista rasittaa maksaa. Fruktoosi tulee ensin muuntaa maksassa glukoosiksi, jotta se voidaan käyttää elimistössä energialähteenä tai muuntaa joko varastohiilihydraatiksi tai varastorasvaksi. Jos maksalla on muutakin kuormaa kuten lääkkeet tai jos maksa kuormittuu suoliston epätasapainotilasta, on fruktoosin aiheuttama rasitus tämän päälle yksinkertaisesti huono juttu. Paljon fruktoosia saaneille voikin siksi kehittyä rasvamaksa. Kohtuullinen määrä hedelmiä tai hunajaa ei sisällä liikaa fruktoosia.


4. Mikä auttaa sokerin vähentämisestä johtuviin vieroitusoireisiin?

Aika on paras apu. Kun lopetat sokerin käytön ja samalla usein myös ns. nopeiden hiilarien käytön (pullat, leipä, kakut, riisi, makaroni, peruna yms..), kestää usein kolmesta päivästä pariin viikkoon kun tuskailet mielitekojesi kanssa. Se menee kyllä ohi kun syöt muuten tarpeeksi ja tukevasti. Riittävästi proteiinia, rasvaa, kasviksia, marjoja ja kuituja. Häiritset tätä prosessia jos käytät keinomakeuttajia, sillä ne saavat kehon järjestelmät hämmennyksiin ja sekaisin kun keho luulee saavansa sokeria eikä sitten saakaan. Lisäksi tämä häiritsee tottumista sokerittomuuteen.

Jos olet jäänyt koukkuun light-juomiin kuten light-limonadeihin, saattaa olla helpompi vieroittautua vaihtamalla nämä juomat ensin sokeripitoisiksi, jolloin et yleensä pysty juomaan samaa määrää juomaa sokeriversiona verrattuna siihen määrään jota olet juonut light-versiona. Tämä johtuu siitä, että keho reagoi biokemiallisesti ja säätelyjärjestelmiltään eri tavalla keinomakeuttajiin kuin sokeriin.

Auttaa myös kun järjestät itsellesi riittävästi tekemistä, touhuamista ja ajateltavaa sille ajalle kun vielä kamppailet sokerihimosi kanssa. Liikunta, jos se on sinulle mahdollista voi olla hyvä apu, vaikkapa pitkät kävelylenkit. Jollekin avuksi voi tulla käsityöt, kirjoittaminen, ystävien kanssa seurustelu yms.

Voit lisätä määräajaksi proteiinin saantiasi. Se voi pitää paremmin sokerinhimoa aisoissa. Pidä itsesi myös pois keittiöstä silloin kun sinne ei oikeasti ole asiaa. Sinun kannattaa kirjoittaa kauppalista etukäteen ja tehdä ostokset tehokkaasti ettet kaihoten jää haahuilemaan karkkihyllyille. Näpit irti! Lisäksi kuten em. Satu on jo kirjoittanut, älä mene nälkäisenä kauppaan. Kodissa ei ole myöskään hyvä pitää mitään sokeriherkkuja vierasvarana, koska eiköhän myönnetä, saatat pistellä ne kuitenkin itse poskeesi ja sitten harmittaa jos tällaiseen herkutteluun ei ollut oikeasti aikomusta. Minulla itsellä on ainakin ollut taipumusta sokerinhimon yllättäessä mennä syömään kaikki mahdolliset herkut. Jopa siirappi suoraan pullosta on silloin kelvannut.

On täysin mahdollista päästä irti sokerikoukusta! Minä olen siinä onnistunut ja niin ovat monet muutkin. Myös sinä onnistut varmasti!


5. Onko joillakin ihmisillä luontaisesti kovempi sokerinhimo kuin toisilla? Joskus saman perheen lapsista yhdellä on ihan mielettömän kova sokerinhimo, kun taas toinen ei kärsi siitä lainkaan.

Kyllä. Tunnetaan geenejäkin jotka tähän vaikuttavat. Sekä geenit, että ympäristötekijät vaikuttavat siihen ketkä kärsivät sokerinhimoista ja ketkä eivät. Joskus voi olla vaikea päätellä onko kyse geeneistä vai ympäristötekijöistä. Synnymme myös temperamentiltamme erilaisina ja jokaisen paikka ja rooli lapsuudenperheessä on erilainen. Meillä on erilaiset elämänkokemukset ja tapamme tulkita ja jäsentää asioita, mm. ympäröivää sosiaalista kulttuuria, joten näilläkin asioilla on merkitystä. Esimerkkinä nyt vaikkapa lapsikatraan keskimmäinen joka on syntynyt tilanteeseen, jossa pikkusisar on syntynyt pian hänen jälkeensä ja koska vanhemmilla on ollut kädet täynnä vauvan hoitoa ja isomman sisaruksen uhmaiän kanssa kamppailua, on tälle keskimmäiselle usein annettu käteen jotain makeaa herkkua, jotta päivittäisestä kaaoksesta on saatu selvittyä. Tosiasiassa hän olisi tarvinnut enemmän syliä ja huomiota, ei esim. tikkaria tai jäätelöä. Mahdollisesti juuri hänelle kehittyy sokeri-addiktio, mutta isolle ja pienemmälle sisarukselle ei.

Ei ole harvinaista, että toinen vanhemmista on ns. "sokerihiiri", mutta hänen puolisonsa ei ole ja jos perheeseen syntyy lapsia, osa lapsista on sokerihiiri-vanhempansa tavoin sokerinhimoinen, mutta muut lapset eivät ole. On hyvä myös huomioida että kaikki sokerinhimoiset eivät ole ylipainoisia. On myös hyvin hoikkia sokerinhimoisia ihmisiä. Ei pidä tuudittautua siihen että kunhan ei liho, kaikki on hyvin. Kyllä virheravitsemuksesta sairastuvat kaikenkokoiset ihmiset. Ilman liiallista sokeria myös usein voi ja jaksaa niin paljon paremmin, että jokaisen kannattaisi kokeilla sokerittomuutta vaikkapa kolme kuukautta putkeen. Suomalaisella sisulla sen ajan seisoo vaikka päällänsä ja kun huomaat hyödyt, motivaatiosi sokerin järkevään säännöstelyyn kasvaa ja pysyy yllä. Saattaisit sokerilakon jälkeen todeta esimerkiksi seuraavasti: "Tulipa syötyä eilen karkkia ja kakkua kylässä. Kylläpä väsytti ja maha tuli kipeäksi. Tällaistahan minun olo oli silloin ennen sokerin lopettamista koko ajan. Ei kyllä kiinnosta enää palata vanhaan.."

6. Ovatko ns. "terveelliset sokerit" oikeasti terveellisempiä kuin puhdistettu valkoinen sokeri?

Jos tarkoitat esimerkiksi hunajaa, intiaani- tai palmusokeria niin ovat ne siinä mielessä terveellisempiä että niiden verensokerivaikutus voi olla vähän alempi kuin valkoisen sokerin ja niissä voi olla tallella hyödyllisiä ravintoaineita ja muita ihmisbiologialle hyödyllisiä aineita. Ne ovat kuitenkin sokereita eikä ole hyviä kavereita silloin kun pitäisi totuttautua irti äklömakeasta, sokerikoukusta tai kun pitäisi saada tasattua kropan verensokeritasoja ja niihin liittyvää hormonitoimintaa ja elimistön säätelyjärjestelmiä. Kuten todettu, aluksi voi olla järkevää yksinkertaisesti olla syömättä sokeria ja mitään muutakaan makeaa. Kun joitakin viikkoja ja kuukausia olet pidättäytynyt sokerista ja makeasta, huomaat sellaisen ilmiön, että se mikä aikaisemmin oli sinulle sopivan makeaa, onkin nyt liian makeaa. Vähempi siis riittää ja se on hyvä asia.

7. Jos Sinun pitäisi nimetä kaikista terveellisin makeuttaja yleisesti ottaen, niin mikä se olisi?

Mahdollisesti tuoreet tai pakastetut marjat ja hedelmät. Ne eivät monien mielestä kenties ole kovin makeita, mutta kun olet vähän aikaa sokeriton ja vältät makeutusaineita, tulevat luonnollisesti makeat ja terveelliset ruoka-aineet paljon maistuvimmiksi ja makeammiksi makuaistillesi. Myös sopivassa määrin, esimerkiksi liikunnan yhteydesä myös kuivatut hedelmät voivat toimia makeutteena. Varsinaisista makeuttajista nostaisin etusijalle stevian, joskaan sekään ei sovi ihan kaikille. Joku voi saada siitä ylherkkyysoireita tai allergiaa. Teollisesti valmistettua steviaa en suosittele, vaan joko aitoa stevian lehteä jauhettuna (väriltään vihreä siinä missä teollinen steviajauhe on valkoista) tai sitten aidosta steviasta uutettua steviaa nestemäisenä. Olen erityisesti viehtynyt Nurtamedixin steviatippoihin, koska niiden maku on mielestäni sopivan pehmeä. Monissa steviatuotteissa on hieman karvas sivumaku. Jotkut makeuttavat myös mm. lucuma-jauheella tai lakritsijauheella tai -uutteella. Lakritsin glykyrritsiini-niminen aine nostaa verenpainetta, joten niiden joilla on korkea verenpaine pitää olla sen kanssa varovainen.

8. Suositteletko lisäravinteita sokerinhimon taltuttamiseksi?

Ilman muuta jos sokerinhimo johtuu ravintoainepuutoksista. Tällöin on hyvä katsoa kokonaisuutta ja varmistaa että saamme kaikkia tarvitsemiamme ravintoaineita riittävästi. Kärjistetysti voisi sanoa, että ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Joskus kromi ravintolisänä voi auttaa sokerinhimoon ja joitakuita on auttanut aminohappo glutamiinin käyttäminen. Ei pidä myöskään unohtaa ruoansulatusentsyymejä silloin kun ravintopuutokset johtuvat kokonaan tai osittain puutteellisesta ruoansulatuksesta. Joskus saatetaan tarvita myös suolahappolisää. Suolahappo aloittaa mahalaukussa kaskadin, jonka seurauksena proteiinit pilkkoutuvat aminohapoiksi ja pieniksi aminohappojen ryppäiksi, peptideiksi. Mm. monet hivenaineet ovat usein sitoutuneina proteiineihin, joten myös ne hivenaineet joilla on merkitystä sokerinhimon kanssa tulevat sitä paremmin käyttöömme ruoasta, mitä paremmin ruokamme sulaa. Hyvin sulanut ruoka myös edistää suolistomme seinämän normaalia toimintaa ohutsuolessa. Hyväkuntoisesta ohutsuolen seinämästä ravinto luonnollisestikin imeytyy paremmin elimistön käyttöön siinä missä huonosti sulanut ruoka ärsyttää ohutsuolen seinämää ja häiritsee sen toimintoja. Tästä kaikesta seuraa siis jälleen kerran sen toteaminen että monissa hyvinvointiamme ja terveyttämme koskevissa pulmissa, myös sokerikoukussa on tärkeällä sijalla ruoansulatus ja suolisto.



Tulemme jatkossakin kirjoittamaan Ninan kanssa terveys-ja ravintoaiheisia yhteistyöpostauksia tyyliin "Satu kysyy- Nina vastaa". Seuraavassa yhteistyöpostauksessa pidän viikon verran ruokapäiväkirjaa ja Nina kommentoi ruokavaliotani ja antaa vinkkejä sen parantamiseen- siis ellei se ole jo täydellinen:)

Nina Saineen Jalkeilla blogin löydät täältä ja Facebook sivut täältä.

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postatuksesta. Todella asiallinen ja mielenkiintoinen. Kohta kolme vuotta takaperin vaihdoimme ruokavaliomme vähähiilariseen. Kaksi ensimmäistä viikkoa ilman valkoista sokeria oli tuskaa...
    Nykyään tunne nälästä on vähintään outo, säännöllinen ruokarytmi on pelastanut monelta ...
    Tämä blogi on ollut ehdottomasti suosikkini 😍

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa miten paljon oikeaa asiaa! Kiitos!! Palaan vielä!!!

    VastaaPoista