lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kiitollisuusmeditaatio

Niskani on ollut viime vuodet tosi kipeä. Olen loukannut sen monta kertaa, ensimmäisen kerran ollessani 15-vuotias. Viime sunnuntaiaamuna herättyäni pääni ei kääntynyt mihinkään suuntaan, en myöskään kuullut oikealla korvalla oikeastaan mitään. Ei huolta, kävisin osteopaatilla manipulaatiossa ja homma korjaantuisi sillä- kuten aina ennenkin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kipu ja liikerajoitukset jatkuivat. Viime yönä heräsin neljän aikaa siihen, kun niskassa joku rasahti. Saman tien alkoi oikeaa käsivartta särkemään ranteeseen asti. Oikea korva oli myös oudon tuntuinen. Hain jääpussin, sillä en voinut muutoin olla selinmakuulla. Säikähdin tosi paljon, koska vaikka niska on ollut tosi paha jo pitkään, kipu ei ole koskaan aikaisemmin säteillyt käteen. Pelko, rakas ystäväni, oli uskollisena paikalla.

Pelko hiipi mieleeni tai paremminkin rynni. Joudunko jäämään sairaslomalle juuri nyt kun töissä on kiireisin aika menossa? Jos joudun, niin miten joku pystyy tekemään valtionapupäätökset loppuun kun muistiinpanoni ovat siellä ja täällä? Pystynkö palkkaamaan koiraa enää treeneissä patukalla? Pystynkö lenkkeilyttämään koiraa, entäs jos se kiskaisee? Välilevykö siellä nyt sitten paukahti? Uskallanko joogata? Voinko odottaa maanantaihin asti ennen kuin menen sairaalaan? Mieheni on juuri nyt golfreissussa Espanjassa, vanhempi poikani toipuu poskionteloleikkauksesta ja nuorempi on flunssassa- mahtava ajoitus!

Syvä kiitollisuuden kokemus

Aamulla herätessäni olo oli tosi tokkurainen enkä kuullut kunnolla. Keskustellessani poikani kanssa, tunsin normaalia voimakkaampaa läsnäolemisen tunnetta. Kahvikin maistui jotenkin erityisen hyvältä. Lähtiessäni koiran kanssa lenkille, tuli tunne, että haluan tehdä tosi pitkän lenkin eikä koirakaan pistänyt sitä pahaksi:) Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin tuntevani kiitollisuutta, että jalkani toimivat. Ja vaikka niska ei kääntynyt, niin käteni toimivat. Tuntui ihan hullulta, etten ollut aikaisemmin ollut niistä kiitollinen vaikka olen kyllä yrittänyt olla. Olen usein miettinyt halvaantuneiden kohtaloa ja yrittänyt olla kiitollinen, etten ole vakavasti sairas tai vammautunut. Vaihdoin jokaikisen vastaantulijan kanssa muutaman kommentin ja tunsin suurta kiitollisuutta ja rakkautta kaikkea kohtaan. Miksi tunsin nyt näin? Senkö takia, että yöllä valvoin ja olin tuskainen vai senkö takia etten yrittänyt mitään?

Ymmärsin, että sain tämän ihanan päivän lahjana. En siis ollut tietoisesti hyväksynyt kipua enkä tehnyt mitään muutakaan fiksua ja filmaattista. En ollut yrittänyt olla tietoisesti läsnä enkä edes taistellut pelkojani vastaan. Ymmärsin, että mitä enemmän yritän tietoisesti olla kiitollinen ja läsnäoleva, sitä kauemmaksi se karkaa. Voiko läsnäoloa ja kiitollisuuttakin suorittaa? 

Vuosia sitten kun minulla oli kurja päivä, menin usein metsään ja lausuin niitä asioita ääneen, joista olin kiitollinen. Ei auttanut, yhtään! Sen sijaan viimeaikoina olen alkanut kiittämään niistä asioista, jotka ovat päin persettä. Olen hokenut niitä kuin mantraa ja toistanut useita kertoja eli käskyttänyt aivojani olemaan kiitollinen niistä asioista, jotka ovat pielessä. En ole tuntenut kiitollisuutta sillä hetkellä, mutta olo on kohentunut melko nopeasti kotiin tultuani. En ole myöskään yrittänyt piristyä, vaan antanut itselleni luvan kokea pielessä olevat asiat juuri sellaisena kun ne tuntuvat- olen siis antanut luvan itselleni rypeä. Mutta siitä huolimatta kiittänyt vaikka olisi tehnyt mieli kirota. Olen kirotenkin kiittänyt:) Valtavan vapauttavaa! Kiitoksen voima valtava ja se toimii. Kiitollisuus sen sijaan on olotila, joka usein tulee elämään kärsimyksen kautta.

Seuraavaa harjoitusta varten et tarvitse rauhallista tilaa, voit tehdä sen esimerkiksi metsälenkillä tai siivotessasi. Toki kannattaa katsoa hieman ympärilleen, ettei kanssakulkijat hämmenny mikäli kuulevat puheesi- asioista nimittäin kiitetään ääneen. Toki voit kiittää mielessäsikin, mutta mielestäni ääneen lausuttuna harjoituksesta tulee voimakkaampi. Harjoitus on helppo, mutta sitäkin voimakkaampi.

Kiitollisuusmeditaatio harjoitus

- Kuuntele hetki omaa hengitystäsi ja rauhoita sitä tietoisesti.
- Ala lausumaan ääneen niitä asioita, jotka ovat pielessä elämässäsi ja kiitä niistä. Esimerkiksi: "Kiitos siitä, että olen väsynyt. Kiitos, että minulla on liikaa töitä. Kiitos erityisen paljon siitä, että rahani ovat lopussa".
- Älä mieti, mitä hyvää näistä vaikeista asioista tai koettelemuksista elämääsi seuraa, ainoastaan kiitä.
- Mikäli tunnet tarvetta käyttää voimasanoja tai huutaa, niin käytä niitä ja huuda! Nyt ei tarvitse olla henkisesti tasapainoinen, sielunsivistynyt tai tyyni. Nythän puhutaan asioista, jotka ovat pielessä elämässäsi- hitto soikoon!:)
- Toista niin kauan samoja asioita kun koet tarpeelliseksi. 
- Lopuksi vie huomio hengitykseesi. Älä kiinnitä huomiota siihen tunnetko kiitollisuutta vai et. Se tulee sitten kun sen aika on<3

Meikä on kiitollinen jokaisesta namista, lenkeistä ja treeneistä:)


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti