lauantai 24. syyskuuta 2016

Paistetut juustoleivät- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton

 
Paistetut juustoleivät maistuvat ihanalta ja tuovat mukavaa vaihtelua vähähiilaristen leipien valikoimaan. Leivät paistetaan pannulla, joten valmistuvat vielä nopeammin kuin uunissa paistettavat leivät. Maistuvat erityisen hyviltä jääkaappikylminä tomaatin kanssa tai ihan ilman mitään lisukkeita. Yhdessä leivässä on hiilareita alle 1 g, joten soveltuvat erinomaisesi vähähiilariseen ruokavalioon. Leivät ovat myös gluteenittomia, viljattomia ja maidottomia, mikäli valitsee maidottoman juustoraasteen.

 
Ajattele kuinka ihanaa on syödä aamukahvin kanssa tuoretta leipää. Taikinan valmistamiseen ei mene kuin muutama minuutti ja sitten vaan leivät paistumaan pannulle. Käsiä ei tarvitse tietenkään sotkea eikä yleiskonetta kaivaa kaapista (leipomisen vaikein osuus- ainakin minulla). Vaikka itse tykkäänkin tästä leivästä jääkaappikylmänä eniten, niin kyllä se maistuu myös lämpimänä. Leivät ovat melko täyttäviä, joten näitä ei jaksa montaa syödä ja sisältävät hyviä rasvahappoja, joita saa mantelijauhoista. Psylliumin osuus tässä ohjeessa on kaksijakoinen: se tuo rakennetta leiville ja lisää niiden kuitupitoisuutta eli älä jätä sitä pois tästä ohjeesta. Leivissä on hyvä rakenne eli pysyy hyvin kasassa vaikka ovatkin melko ohuita (n. 0,5 cm). Voit halutessasi tehdä leivistä paksumpia, jolloin taikinaa pitää lusikoida enemmän paistinpannulle kuin tässä ohjeessa sanotaan.
 
 
Tällä ohjeelle tehtynä tulee 6 leipää. Tuplaa tai triplaa määrä mikäli haluat tehdä isomman annoksen. Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät maidotonta juustoa.
 
Ohje:
 
4 kananmunaa
1,5 dl juustoraastetta *
1 dl mantelijauhoa HH 4,0 g
1 rkl karkeaa psylliumia
suolaa
voita paistamiseen
 
* Taikinaan tuleva juustoraasteen määrä. Mikäli ripottelet sitä vielä leipien päälle, juustoraastetta tarvitaan enemmän.
 
Sekoita kulhossa kananmunien rakenne rikki. Lisää muut aineet. Lusikoi 2 ruokalusikallista taikinaa paistinpannulle ja paista niin kauan, että leivät saavat kauniin värin. Paistamisen jälkeen ripottele halutessasi vielä kuumien leipien päälle juustoraastetta. Nauti kylmänä esimerkiksi tomaatin kanssa.

Vinkki: kun leivät ovat lähes valmiiksi paistuneet paistinpannussa, laita siinä vaiheessa tomaatin viipaleet ja juustoraaste leivän päälle, jolloin juusto sulaa tomaatin päälle. Varo kuitenkin polttamasta itseäsi.
 

 
Blogista löytyy runsaasti myös muita erikoisruokavalioihin sopivia ruokaohjeita. Ne löytyvät helposti etusivulta bannerin (blogin kuvan) alta kohdasta ruokaohjeet. Käypä kurkkaamassa:)
 

Lihataskut- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton


Nyt löytyi vakava kilpailija karppirullalle ja vähähiilariselle pizzalle. Tai positiivisesti ajateltuna vaihtoehto:) Yhdessä isohkossa taskussa on hiilareita alle 1 g ja tasku on todella täyttävää, joten veikkaisin, ettet pysty montaa taskua syömään. Mitään kalorityhjää ruokaa tämä ei todellakaan ole, mikäli joku vielä kaloreita laskeskelee. Ja muutoinkin, mikäli etsit vähäkalorisia kevyt ruokaohjeita, ei tämä blogi ole Sinua varten sillä ruokaohjeiden fokuksena ei ole vähäkalorisuus. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään rasvalla lääräämistä ja ehdoin tahdoin rasvan lisäämistä ruokaan. Rasvaa käytetään silloin kuin se tuo ohjeeseen lisäarvoa, ei itsetarkoituksena. Rasvahappokoostumukseen kyllä senkin edestä haluan kiinnittää huomiota vaikka tässä ohjeessa ainut rasvahappokoostumuksen parantaja on mantelijauho. Siinä mielessä tämä ohje on ehkä blogini hevimmästä päästä- mutta on hyvää:)

Ruoan terveellisyys on nykyään niin laaja käsite ja itselleni terveellinen ruokavalio tarkoittaa vähähiilarista, gluteenitonta, viljatonta ja tietyssä määrin myös maidotonta (partaäijää käytän sen hyvän maitohappobakteerikoostumuksen vuoksi ja juustoja). Tietenkin terveellisyys merkitsee minulle myös luomua siinä määrin kuin se on mahdollista toteuttaa, puhtaita raaka-aineita ja lisäaineettomuutta. Valkoinen sokeri on keholle myrkkyä ja sitä välttelen myös mahdollisimman pitkälle. Mutta kaloreita en välttele, enkä laskeskele.

Alkuviikosta eräänä iltana aloin tekemään seuraavan päivän ruokaa pojalleni (blogin virallinen laadunvarmistaja) ja olin ajatellut tehdä karppirullaa kunnes huomasin, että turkkilainen jogurtti oli loppu. Siinä sitten ihmettelin mitä tekisin ja aloin sekoittelemaan aineksia. Kun katselin tekemäni taikinan rakennetta, päätin paistaa pannulla ja katsoa mitä siitä tulee. Hyvän näköistä ja makuista näytti tulevan ja seuraavaksi kokeilin, saako tuotoksia halkaistua. Saihan ne ja siitä syntyi idea lihataskuista. Itse asiassa, olimme jo asiasta keskustelleet vanhimman poikani Allun kanssa puhelimessa että jotain tällaista kannattaisi kehitellä. Allu on todella hyvä ruoan laittaja, paaaaljon parempi kuin äitinsä! Onneksi poika muuttaa ensi kuussa takaisin kotiin...


Siinä kun jauhelihaa paistelin, tuli Noppa tapansa mukaan selän taakse kurkkimaan ja tuumasi "Oho!" Kuulosti lupaavalta. Ja kun olin täytteet valmistanut, hujahti ensimmäinen tasku suuhun ja toinenkin 
-onneksi viimeisen sain pelastettua jääkaappiin seuraavaksi päiväksi. Äityli tulisi olemaan taas kerran työreissussa eikä ehtisi seuraavana päivänä tekemään ruokaa. Noppa tuumasi: "Tästä teet kyllä postauksen!" Aamulla huomasin, että viimeinenkin tasku oli hävinnyt aamupalaksi, se siitä ruoasta!! Noh, illalla kotiin tultuani väsäsin sitten uuden annoksen vähän vielä taskun rakennetta muokkaillen. Itsekin söin yhden kun jauheliha sattui olemaan luomu lihaa. Yleensä en syö punaista lihaa, mutta nyt tein poikkeuksen. Olin itsekin yllättynyt miten hyvää oli! Olen niin innoissani, kun keksin uuden ruokaohjeen, josta koko perhe tykkää ja jota voi muokkailla täytteen osalta jokaisen makuun sopivaksi. Juuri jotain tälläistä olen viime aikoina kaipaillut!

 
Taikinan valmistamiseen menee pari minuuttia ja sitten kaadetaan 1 dl taikinaa kuumalle pannulle paistumaan. Kannattaa paistaa ihan voissa tai kookosöljyssä ja unohtaa kasvirasvojen kanssa tussuttaminen tässä vaiheessa. Sen jälkeen taskun annetaan hieman jäähtyä ja halkaistaan kahtia lähes loppuun saakka. Toki voi halkaista koko taskunkin, mutta itse jätin sen toisesta reunasta hieman kiinni.
 
 

Täytteeksi voipi laittaa jauhelihaa, kasviksia, kurkkusalaattia, majoneesikastikkeita tai ihan mitä tahansa. Alla olevasta kuvasta näkyy kuinka olen laittanut kypsän jauhelihan sekaan juustoraastetta, mikä toi kyllä täytteeseen upean maun. Mitään dieettiruokaahan tämä ei ole, jos joku vielä kaloreita tässä maassa laskee. Mutta hiilareitahan tässä ei ole juuri ollenkaan, 1,6 g per tasku.


Eli kyseessä on vähähiilarinen herkku, samoin gluteeniton ja viljaton. Maidotonta ruokavaliota käyttävät käyttävät kookosöljyä ja  maidotonta vegaanijuustoa, joka on ihan käyttökelpoista ja hyvän makuista.


Ai niin, se ohje. Tässä, olepa hyvä! Täytteestähän ei mitään ohjetta tarvita, jokainen lisäilee täytteeksi mitä itse haluaa. Tästä taikinamäärästä tulee 5 isohkoa taskua. Jos haluat pienempiä taskuja, niin laita pannulle paistumaan vähemmän taikinaa. Yhdestä taskusta lähtee hyvin nälkä- ainakin minulla.
 
Tasku (5 isoa taskua):
 
6 munaa
100 g voita/kookosöljyä*
1 dl mantelijauhoa HH 4,0g
2 rkl karkeaa psylliumia
2 dl juustoraastetta**
3/4 tl suolaa

* Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookosöljyä
** Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät maidotonta juustoa
 
Sulata voi/kookosöljy kattilassa. Sekoita kaikki aineosat keskenään kulhossa ja paista paistinpannulla (1 dl taikinaa=1 tasku). Valmista täyte ja lisää halkaistujen taskujen väliin. Yllä olevassa tekstissä löytyy täyte ideoita.
 
 
 

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Puolukkapiirakka pähkinäpohjalla- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton

 
Tämä puolukkapiirakka on juuri tällä hetkellä ehdoton suosikkini: pohja sisältää ainoastaan 14  g hiilihydraattia ja täytettä on paljon. Hapan puolukka maistuu ihanan kirpeältä enkä halua pilata tätä piirakkaa liialla makeudella. Koko piirakassa on hiilareita ainoastaan 41 g ja sen lisäksi se on gluteeniton, viljaton ja valitsemalla maidotonta jogurttia, myös maidoton. Sopii erinomaisesti aamu- tai välipalaksi ja nautitaan jääkaappi kylmänä.
 
Pohjassa on käytetty ainoastaan cashewpähkinöitä, pellavansiemenrouhetta, voita ja tilkka vettä. Pellavansiemenrouheesta saat hyödyllisiä kuituja ja ravinteita ja pähkinöistä hyviä rasvahappoja ja B-vitamiineja. Pähkinät kannattaa yleensä aina liottaa, koska silloin niistä poistuu entsyyminestäjäaineet ja ne sulavat vatsassa paremmin. Liottaminen poistaa myös mahdollisia epäpuhtauksia pähkinöistä. Eli pohjassa ei ole yhtikäs mitään epäterveellisestä ja sen puolesta tämä piirakka sopii hyvin vaikkapa aamu- tai iltapalaksi.
 


Kotimainen pellavansiemen sisältää erittäin paljon kuitua ja näin ollen ehkäisee ummetusta. Tai siis ehkäisee ummetusta, mikäli juot vettä tarpeeksi- ei viiniä:) Rasvahappokoostumus on vieläkin parempi kuin chian siemenissä ja se onkin paras omega-3 -rasvahapon lähde. Pellavansiemen sisältää muun muassa kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja seleeniä sekä B-, E- ja K-vitamiineja.
 
Puolukka sisältää E-vitamiinia ja erityisen runsaasti mangaania ja se on myös hyvä ravintokuidun lähde. Puolukasta löytyy monia erilaisia polyfenoleja, lignaaneja, proantosyanidiineja ja resveratrolia. Resveratrolia puolukka sisältää samankaltaisia määriä kuin punaviinin raaka-aine, tumma viinirypäle. Puolukalla sanotaan olevan samantyyppisiä terveysvaikutuksia virtsateiden hyvinvointiin kuin karpalolla, mutta en tiedä onko asiasta kunnollista tutkimusnäyttöä.
 


 
Maidotonta ruokavaliota noudattavat valitsevat kermaviilin tai turkkilaisen jogurtin sijasta soija- tai kaurajogurttia (ei sovi viljatonta ruokavaliota noudattaville). Myös soijakermaa voi kokeilla, en tosin itse ole kokeillut, mutta miksipä se ei toimisi. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat käyttävät tietenkin karppisokeria.
 
 
 
Pohja:
 
2 dl cashew pähkinöitä HH 14 g
2 rkl pellavansiemenrouhetta
4 rkl voita/kookosöljy
2 rkl vettä
 
Liota pähkinöitä vedessä vähintään neljä tuntia. Siivilöi vesi pois ja huuhtele pähkinät. Sulata voi/kookosöljy. Laita kaikki aineosat blenderiin ja blendaa sileäksi. Taputtele pohjan ainekset kostutetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja esipaista pohjaa 175 asteessa 15 minuuttia.
 
Täyte:
 
4 dl kermaviiliä/turkkilaista jogurttia/soijajogurttia/kaurajogurttia HH 12g*
3/4 dl täysraakaruoko-, kookos- tai karppisokeria**
1 tl vaniljasokeria
1 muna
3 dl puolukoita HH 15 g
 
* Hiilihydraatit laskettu turkkilaisen jogurtin mukaan
** Hiilihydraatit laskettu karppisokerin mukaan
 
Sekoita kulhossa kaikki muut aineosat keskenään paitsi puolukat. Ripottele puolukat esipaistetulle pohjalle ja kaada täyteseos puolukoiden päälle. Tasoita lusikalla tasaiseksi. Paista 175 asteessa 30 minuuttia. Laita jäähtynyt piirakka vetäytymään jääkaappiin joksikin aikaa ennen tarjoilua.
 
Alla olevaa linkkiä klikkaamalla löydät muita vähähiilarisia, gluteenittomia, viljattomia ja maidottomia ruokaohjeita:
 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Saksanpaimenkoirien SM 2. metsäjäljellä vuonna 2016

 
Ilmoittauduin saksanpaimenkoirien kansallisten lajien SM-kisoihin kaksi viikkoa ennen kisoja, mutta päätöstä siitä ilmaannummeko kisapaikalla vitkutin ihan loppuun saakka. Treenikaverit ja mieheni Kari kovasti innostivat lähtemään, mutta tottis mietitytti: tottiksen perusteella tehdään karsinta, jossa 10 parasta koirakkoa pääsee jatkamaan maastoon. Meillä oli tottis mennyt kesän aikana hyvin, mutta se levisi seuraamisen osalta kuukausi sitten kun säikähdin itse laukausta ja säpsähdin. Siitä Neiti Näpsäkkä erittäin terävänä ja paukkuärtyisänä tyttönä kilahti ja päätti, että nyt se Mamma siis ihan oikeasti ammutaan siinä tottiksessa! Tuto on aina reagoinut päivän ensimmäiseen laukaukseen, mutta ei enää sen jälkeen vaikka ammuttaisiin sata kertaa. Mestiksissä tulisi olemaan samana aamuna kenttään tutustuminen, joten kysyinkin kisajärjestäjiltä ennen ilmoittautumista, että saadaanko ampua seuraamisessa kentällä. Saimme luvan, joten päätimme osallistua. Lisäksi viikkoa ennen koetta Tuto alkoi tehdä tottista todella hyvässä mielentilassa, joka vahvisti päästöstäni osallistua.
 
Kaksipäiväiset kisat järjestettiin Espoossa ja järjestäjänä oli SPL Helsinki ry. Majoitus varattiin Majvikista Kirkkonummelta, joka oli viiden minuutin ajomatkan päästä kisakeskuksesta. Matkaan lähdettiin perjantaina ja hieman mietitytti miten koira suhtautuu hotellielämään- turhaan, sillä Tuto todellakin rakastui puhtaisiin valkoisiin lakanoihin ja maisemanvaihtoon:) Saavuttuamme hotelliin, koira tarkisti paikat ja paukutteli vessanpöntön kannen (joku fetissi) ja sen jälkeen rojahti keskellä lattiaa kuorsaamaan. Aikansa kuorsattuaan, nosti katseensa kohti sänkyä ja kysyi saako mennä? Toki saa- hotellissa:)
Lisää kuvateksti
 

 
Kenttään tutustuminen

Kisa aamu koitti. Kello herätti 6.45, Kari lenkitytti koiran ja käytiin vuorotellen aamupalalla. Klo 7.45 suunnattiin kisakeskukseen koirien välinpitämättömyys tarkastukseen. Se meni hyvin, kuten yleensä: siru löytyi heti ja Tuto oli välinpitämätön tarkastajaa kohtaa niin kuin pitääkin. Sen jälkeen oli kenttään tutustuminen klo 8.45-8.55. Olimme kentällä yhtä aikaa toisen Keski-Suomen edustajan Jaana Järvisen kanssa, niin saimme hieman pidemmän kenttään tutustumisajan (aika on 5 minuuttia/henkilö). Tuto oli kentälle mentäessä tosi rauhallinen ja keskittynyt. Tehtiin seuraamista ja kun Kari ampui kaksi kertaa, ei mitään reagointia- hyvä likka! Seuraavaksi otettiin hyppynouto, jossa koira kiersi A-esteen kautta. Loistavaa, kun teki virheen, jotta pääsin huomauttamaan asiasta. Toisella kertaa tekin todella ilmavan hyppynoudon. Tiesin, että kisassa hyppynouto menee hyvin. Sitten vielä eteenmeno maahanmenolla. En hakenut enää vauhtia, vaan sitä, että menee maahan. Hyvin meni ja kenttään tutustuminen oli nopeasti ohi.
 

Aloitusmarssi ja arvonta

Seuraavaksi oli vuorossa aloitusmarssi. SPL Keski-Suomea edusti minun lisäkseni Järvisen Jaana, joten mehän marssittiin ja kannettiin lippua:) Marssin jälkeen oli tuomareiden puheenvuorot ja tottiksen arvonta. Toivoin tietenkin paritonta lukua, jotta pääsisimme suorittamaan ensiksi, mutta sain numeron 8 mikä tarkoittaa sitä, että joudumme aloittamaan paikkamakuulla. Alkoi hermostuttamaan, koska Tuto saattaa kerätä paikkamakuussa turhia kierroksia ja mielentila ei ole silloin paras mahdollinen. Meidän tottispari oli Sirpa Kuiri 8-vuotiaan Cepe koiransa kanssa.

Tottis

Suorittavien koirakkojen piti odottaa omaa vuoroaan merkityllä odotusalueella n. 10 minuuttia ennen suorituksen alkua. Odotusalueella sai vielä palkkailla koiraa, mutta jonkun piti hakea palkat pois ennen toisen koirakon saapumista. Rahkosen Minna vei meidät kamat autolle, kiitos Minnalle siitä! Mentiin odotusalueelle vartti ennen suorituksen alkua ja otettiin siinä hieman seuraamista. Tiesin missä mielentilassa Neiti on vietävä tuomarin eteen ilmoittautumaan että pysyy paketissa. Kun lähdimme Sirpan kanssa kävelemään tuomaria kohti, huomasin, että Tuton mielentila oli ihanteellinen: ilmoittatumisessa piti koko ajan katsekontaktin eikä koiraa tuntunut ärsyttävän ollenkaan  se, että lähestyttiin paikkamakuu paikkaa. Tuto jäi paikkamakuuseen korrektisti ja itse menin piilon taakse. Ihanaa, siellä oli tuoli jolla istua! Tuto pysyi hyvin paikkamakuussa ja mielentila oli edelleen mitä parhain Sirpan ja Cepen suorittaessa eteenmenoa. Neito ihan hymyili! Kun vaan koira ei reagoisi laukauksiin, niin me tehtäisiin elämämme tottis!

Tuto ei reagoinut laukauksiin mitenkään, mutta tapansa mukaan laukausten jälkeen ja juoksuaskelten aikana poikitti rajusti (kiihtyy), mutta suoristui tapansa mukaan hitaan kävelyn aikana. Kontakti oli hyvä, samoin henkilöryhmä. Tuomari sanoi, ettei laukaukset eikä henkilöryhmä vaikuttaneet koiraan ja että koira ajoittain poikitti. Seuraamisesta taidettiin saada korkea hyvä.

Liikkeestä istumisessa tuli ainut liikevirhe: oli jäänyt seisomaan (kuvista näkee, että korvat takana) ja juuri ennen kuin käännyin oli mennyt istumaan. Meni puutteelliseksi. Muut jäävät meni hyvin, oli mennyt maahan ja jäänyt seisomaan nopeasti. En muista mitä saatiin, olisiko ollut hyvä tai erinomainen.

Tasamaan nouto oli ok, jäi vähän liian kauas ja voisi pitää kapulaa voimakkaammin. Arvosana taisi olla hyvä. Hyppynouto oli hieno ja ilmava. Heitin vähän liian lähelle, joten takajalat saattoi hipaista tullessa hieman estettä. Erinomainen. A-esteen osalta heitin aluksi päin estettä kun kapula lipesi kädestä. Uusin heiton ja tulikin hyvä heitto. Hieno A-este, erinomainen.

Eteenmenossa eteni hieman vinosti kohtuullista vauhtia, meni heti maahan. Erinomainen.

Tuomari sanoi koiran tekevän energisesti ja suurimmaksi osaksi korkealla koulutustasolla. Tottispisteet oli 86 pistettä ja olin niihin hurjan tyytyväinen! Pääsimme kirkkaasti jatkoon, koska 10 parasta koirakkoa tottiksen perusteella pääsi maastoon ja sijoituksemme oli tässä vaiheessa neljäs.
 
Tottiskuvia voit katsella linkkaamalla oheista linkkiä:
http://gallery.miam.fi/Dogs/Championships/SPLRM2016/JK/Wanda-v-PfalzerHof/i-rsW8QW2

Esineruutu

Kymmenen koirakkoa pääsi siis jatkamaan esineruutuun. Aurinko alkoi paistamaan ja sanoin Karille, että ellen pääse kastelemaan Tutoa, jää yksi esine ruutuun. No en päässyt.  Ruutu oli vaikea ja Tuto nosti kaksi esinettä. Oikeaan takakulmaan jäi yksi esine. Saatiin korkeimmat mahdolliset pisteet ruudusta kahdella esineellä eli 20 pistettä. Tuomarina oli Eeva Linnala, joka kehui koiran työskentelyä ja sitä, että ohjaan koiraa rehellisesti. En anna apuja vaan käskytän rehellisesti ja koira tottelee. Kuulemma olisi kannattanut lähettää koiraa enemmän oikeaan kulmaan, koska vasemmasta kulmasta ja keskeltä oli jo noussut esineet. Totuus on se, että Tuto etenee ruudussa nopeasti ja kun on taka osassa, niin näen pelkän mustan viivan enkä välttämättä edes huomaa sitä kun nappaa esineen suuhunsa. Tässä minun pitää olla tarkempi. Ruutu oli myös muille koirille vaikea: ainoastaan kaksi koiraa kymmenestä löysi 3 esinettä, toinen niistä oli Ritvan Cepe:)

Ensimmäinen päivä oli paketissa. Olin enemmän kuin tyytyväinen koiraan ja itseeni. Olin niin onnellinen, että uskalsin osallistua ja voitin pelkoni. Ja ennen kaikkea siihen, että luotin Tutoon! Seuraavan päivän jälki jännitti kovasti, koska oli ensimmäinen arvokisajälki ja tiesin, että helppoa ei tule olemaan- eikä pidäkkään! Tiesin, että meidän vahvuudet ovat jäljellä ja Tuto oli nostanut kaikki kepit kahta ja neljä viikkoa aiemmin voittajaluokan kokeissa. Riitta Vainiontaus ja Asko Hämäläinen rauhoittelivat minua lauantai iltana puhelimessa, tsemppasivat ja psyykkasivat- kiitos!

Tuto oli myös erittäin tyytyväisen oloinen päivään ja illalla hotellissa tilanne olikin tämä ja taaskin Karin sängyssä...Aloin jo huolestua, että alkaako tämä hotellielämä viemään voiton jäljestämisestä:)

 
Jälki

Kello herätti klo 5.45, mutta molemmat nukuimme huonosti  (jäljestin koko yön) ja olimme jo viideltä pystyssä. Nopea koiran lenkitys, aamiainen ja menoksi. Kokoontuminen oli 65 kilometrin päässä, joten aikaa matkaan piti varata tunti. Arvottiin jäljet ja toivoin alkupään numeroa, että päästäisiin jäljestämään ennen kuin aurinko alkaisi paahtamaan. Saimme numero 9 ja taas harmitti! Jälkeenpäin sain tietää, että meidän jälki oli todella haastava erilaisen profiilinsa vuoksi. Tietty kaikki jäljet ovat haastavia ja niin pitääkin olla. Ensimmäinen koirakko lähti jäljestämään klo 9.00 ja meidän jälki lähti 10.20. Odottavan aika oli pitkä...
 
 
Odotimme vuoroamme isolla aukiolla, jonka ympärillä oli hiekkakuopat, jossa oli hyvä käyttää koiria jaloittelemassa. Täältä meidät sitten haettiin omalla vuorolla janalle, jossa tuomari ja ratamestari olivat valmiina odottamassa.
 

Sain katsoa janan ennen koiran hakemista. Jana näytti hyvältä. Ei muuta kun hakemaan koira autosta ja menoksi. Kari istui autossa koko ajan ettei häiritse koiran työskentelyä.  
 
   
Matkalla autolla keskityin ainoastaan siihen, että saan lähetettyä Tuton korrektisti janalta ja pysyn itse rauhallisena. Melko usein koira irtautuu janalle niin vauhdikkaasti, että minulla on pahimmillaan tullut pienet palovamman tyyppiset naarmut käteen vaikka käytänkin AINA hanskoja tämä neidin kanssa treenatessani!
 
  
Ilmoittautuminen meni hyvin vaikka minä olinkin ainut joka keskittyi tuomariin. Kuten kuvasta näkyy, Neito on tainnut saada jo hajun jäljestä ja ihmettelee, että eikös tänne ole tultu jäljestämään eikä kättelemään. Vasta tämän kuvan nähtyäni huomasin, että koirahan seiso koko ilmoittautumisen ajan:)
 
 
 
  Jana meni kerrassaan upeasti: ei rynninyt, eteni melko suoraan, nappasi hajun jäljestä ja lähti etenemään oikeaan suuntaan, JES! Tiesin, että tulee hyvät pisteet. Ensimmäinen keppi löytyi nopeasti, ainoastaan muutaman minuutin jäljestämisen jälkeen. Toinen ja kolmaskin keppi löytyivät kivuttomasti. Maasto oli alkuun ihanaa kangasmaastoa, sitten jäljestimme pitkään suopursujen keskellä, ja hypimme ainakin kymmenen ojan yli. Välillä olin ojassa kontallani ja ensimmäisessä ojassa mulahdin oikein kunnolla nilkkoja myöten veteen. Tuto vaan vilkaisi taakseen tuu jo sieltä köntys- ilmeellä eikä osoittanut yhtään sympatiaa vaikka en meinannut päästä ojasta pois:) Olisi varmaan jättänyt mut sinne ojaan virumaan koska THE jälki on niin tärkeä! Kolme keppiä oli jo taskussa ja aikaa ei ollut paljoa kulunut, en kyllä uskaltanut katsoa kelloa. Tiesin, että nyt tulee pitkät keppien välit ja niin tulikin. Nelonenkin löytyi vielä, mutta nelosen ja viidennen kepin välillä oli piiiiitkä matka. Hypimme lukuisten ojien yli taaseen, koira alkoi pyörimään ja tarkisteli paljon. Aivasteli. Matka vaan jatkui. Tuntui siltä, että pyörimme ympyrää. Mulla itselläni oli syke tosi korkealla, kuten yleensä jälkikisassa. Yritin rauhoittaa hengitystä, mutta adrenaliinit virtasi niin voimakkaasti että en saanut sykettä alemmas. Yhtäkkiä huomaan, että auto näkyy. Oliko vitonen jäänyt matkalle ja kutonen olisi varmaan auton lähellä tien vieressä...
 
Aikaa oli reilut kymmenen minuuttia, uskalsin jo katsoa kelloa. Tuto meni tien yli itsevarmasti, Kari nousi autosta. Huusin Karille, että menee takaisin autoon, Tuto huomasi Karin ja alkoi tuijottamaan ihmeissään mitä iskä täällä tekee- ilmeellä. Tiukka jälki käsky ja tehtiin lenkki metsässä ja koira menee takaisin tien yli ja alkaa painelemaan pois päin autosta takaisin metsään päin- HÄH!!? Kulma oikealle ja pian löytyi se vitonen. Aikaa ei ollut enää paljoa. Auto oli lähellä, joten uskalsin antaa Tuton mennä vauhdikkaasti ja pian Neito ilmaisikin kutos kepin! Mulla pääsi riemun kiljahdus, lähdettiin juoksemaan täysiä autoa kohti. Koira autoon, jälkiliina nopeasti rullalle ja Kari painoi kaasua, että ehdittäisiin ajoissa keppien palautus paikalle. Ehdittiin, palautuspaikka oli ihan lähellä. Palautin kepit, kuittasin ne allekirjoituksella ja sitten pidettiin Neiti Näpsäkän kanssa BILEET! 
 
Soitin heti Hämäläisen Askolle joka tuumasi: "Voi v***u, nyt tuntuu hyvältä!" Taisi meillä molemmilla vähän silmäkulmakin kostua. Sitten soitin äidille, joka on koko kisan aikana ollut henkisenä tukena ja jännittänyt puolestamme. Äiti ihan huusi onnesta tietäen miten tärkeä juttu tämä minulle on! Ja sitten tietty kasvattaja Riitalle piti soittaa, joka oli jännittänyt kisaa tulospalvelun kautta kotona. Riitta kysyi: "No, kannattiko lähteä?" 
 
Jäljen jälkeen palasimme vielä lähtöpaikalle, jossa sain kuulla janapisteet: 39 pistettä! Piste meni siinä, kun en ollut päästänyt 15 metrin liinaa ihan loppuun asti (10 metrin kohdalla on merkki, johon stoppasin). Arvokisoissa liina pitää kuulemma päästää aina loppuun saakka vaikka se olisikin yli 10 metriä pitkä. Ihana Eeva Linnala sanoi, että seuraavaa koetta varten katkaise liina 10 metrin kohdalla. Niin teen! Saimme kisassa olleet jälkikepit itsellemme muistoksi somasti siniseen rusettiin sidottuna, aivan ihana juttu! Ajaessamme jälkipaikalta takaisin kisakeskukseen uskalsin kurkata tulospalvelua. Olimme sillä hetkellä toisena, mutta yhden kisaajan tulokset olivat vielä tulematta. Pian nekin tulivat eikä tulos muuttanut sijoitustamme. HOPEAA!! Hävisimme 5 pistettä Sirpalle ja Cepelle, jotka ansaitsivat mestaruutensa hienolla tuloksella!
 
Marssi ja palkintojenjako
 
 
Palkintojen jakoa edelsi marssi, jonka jälkeen järjestäydyimme riviin päätuomarin puheen ja palkintojen jaon ajaksi. 38 saksanpaimenkoiraa istui metrin päässä toisistaan sulassa sovussa. Muiden kilpailijoiden kanssa ääneen ihmettelimme mustien sakemannien suurta määrää, joka paljastui vasta kun näimme rivissä kaikki osanottajat.  Aurinko paistoi ja fiilis oli loistava!

 
 
 
 
Palkintojen jaon suoritti SPL:n puheenjohtaja Vesa-Pekka Hirvioja ja päätuomari Eeva Linnala. Tutolle pujotettiin hopeamitali kaulaan ja Neito ymmärsi selvästi, että nyt tapahtuu jotakin tärkeää. Ja mikä mukavinta, koira sai olla huomion keskipisteenä, josta näytti tapansa mukaan nauttivan täysin rinnoin- päinvastoin kuin ohjaajansa!
 
 
  
 
Tutoa nauratti kovasti kun kättelimme pronssimitalistin kanssa. Rotumestaruuden voittaneen Sirpan kanssa päätimme suosista jättää onnitteluhalaukset myöhemmäksi, koska emme halunneet ottaa mitään riskiä:) 
 
        
 
 
 
Ja sitten se rotumestari: meidän tottispari Sirpa Kurri ja Cepe alla olevassa kuvassa! Miljoonasti onnea ja olette voittonne ansainneet! Toivotamme teille Tuton kanssa aktiivisia eläkepäiviä ja kaikkea hyvää:) Toivottavasti tapaamme mahdollisimman pian.
 
 
Tuto ja Cepe taisivat hieman ihastua toisiinsa: kumpikaan ei ole mikään sosiaalisuuden kukkanen, mutta kun näkivät toisensa, pysähtyivät ja tuijottivat toisiaan pitkään kunnes Cepe katkaisi tuijotuksen heiluttamalla häntäänsä! Tuto jähmettyi hetkeksi ja heilutti takaisin:)
 
 
 
Summa summarum vielä pisteet:
 
Tottis 86
Esineruutu 20
Jana 39
Jälki 130
 
Yhteispisteet 275 pistettä ja 1. tulos.
 
 
Tuomarit:
 
Ylituomari Eeva Linnala (esineruutu ja jälki)
 
Jari Kokkonen (tottis)
 
 
Kisan järjestäjä:
 
SPL Helsinki ry
 
 

 Suurkiitos kaikille meitä auttaneille erityisesti Asko ja Rauni Hämäläiselle. Tottis avusta kiitos Vännin Petelle ja Katjalle. Tsempeistä ja treeniavusta kiitos meidän treeniryhmä Jesse, Hanna, Taru, Elsi ja kaikki jotka ovat meidän kanssa treenanneet tällä kaudella. Ja tietty kiitos Vainiontauksen Riitalle elämäni koirasta:)
 
 
Edellisen koira-aiheisen postauksen JK3 myrksytuulessa voit käydä lukemassa täältä:
 
 
 
 
 
 
 
 





 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 




torstai 8. syyskuuta 2016

Juustoinen kanapata- VHH, gluteeniton ja viljaton

Juustoinen kanapata on meidän perheen suosikkiruoka, koska kana maistuu tämän ohjeen mukaan tehtynä ihanan murealta ja koskenlaskija tuo pataan oman juustoisen makuvivahteensa. Pata on tietenkin helppo valmistaa: pilkot aineosat, laitat ne vuokaan ja heität uuniin. Mitään pikaruokaa tämä ei kuitenkaan ole, sillä pehmeän murean kanan salaisuus on pitkä kypsymisaika. Voit aivan helposti heittää padan uuniin ja tehdä sillä aikaa pitkän lenkin padan valmistuessa. Jos haluat kanasta vieläkin mureampaa, voit laskea edelleen lämpötilaa ja pidentää paistoaikaa.
 

Kanapata sopii loistavasti vähähiilariseen, gluteenittomaan ja viljattomaan ruokavalioon. Itse päätät syötkö pataa pelkän salaatin kanssa vai otatko kylkeen pienen määrän riisiä tai perunaa. Loistava valinta vähähiilariseen ruokavalioon on nauttia pata uunijuuresten kanssa. Tänään söin pataa pelkästään salaatin kanssa ja hyvältä maistui. Tämä on kuitenkin ehkä hieman askeettinen valinta:) Maidottomaan ruokavalioon ei tämä ohje istu koskenlaskijan vuoksi, valitettavasti. Edelleen meiltä puuttuu markkinoilta hyviä sulate- ja tuorejuuston maidottomia korvikkeita. Näille olisi varmaan tilausta sillä maidoton ruokavalio on viime aikoina yleistynyt valtavasti (mututuntuma, ei siis perustu tieteelliseen faktaan).

Maustathan padan omien mieltymystesi mukaan? Tästä voi tehdä myös tulisen version lisäämällä hieman chiliä. Tällä ohjeella tehdessäni, jouduin lisäämään hieman suolaa omaan annokseeni, mutta en viitsinut lisätä ohjeeseen suolan määrää, ettei mene pienestä pilalle. Suolaa kun on niin helppo lisätä jälkikäteen, mutta auta armias jos sitä on liikaa, niin se on sitten siinä. Jos ihmettelet, miksi ohjeessa on juuri 700 g kanansuikaleita eikä esimerkiksi 400 grammaa, niin se johtuu siitä, että kaapista sattui löytymään 700 gramman paketti. Modaa ohjetta tietenkin omien tarpeittesi mukaan.

 
Ohje:
 
700 g maustamattomia kanansuikaleita
1/2 pakettia mustaa koskenlaskijaa
5 dl kermaa/maitoa*
2 sipulia
valkosipulia maun mukaan
1,5 tl tai enemmän suolaa
1 tl currya
1 tl paprikamaustetta
mustapippuria maun mukaan
 
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele uunivuoka. Laita vuokaan kanansuikaleet, pilkotut sipulit, paloiteltu koskenlaskija, kermamaitoseos ja mausteet. Sekoita hyvin. Paista uunissa noin 2 tuntia, muista sekoittaa välillä.** Tarjoile runsaan salaatin, uunijuuresten, riisin tai lohkoperunoiden kanssa.
 
* Itse laitoin kuvan kanapataan 3 dl vispikermaa ja 2 dl punaista luomumaitoa.

**Paistoin uunissa ilman kantta. Mikäli paistat kannen kanssa, kannattaa ehkä hieman lyhentää paistoaikaa tai ainakin seurata ettei pata kuivahda.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

JK3 myrskytuulessa


Koetta edeltävänä iltana oli fiilikset hukassa: säätiedotus varoitteli myrskystä, joka tulisi olemaan kovin 20 vuoteen. Mietin vakavasti onko mitään järkeä lähteä voittajaluokan kokeeseen, jos päällä on myrskyvaroitus! Onko koiralla mitään mahdollisuuksia selvitä myrskytuulella voittajaluokan jäljestä ja ruudusta? Ystäväni Hämäläisen Asko taas soitti illalla tapansa mukaan koetta edeltävän päivän rauhoittelusoiton ja kielsi minua ajattelemasta mitään myrskyjä tai muutakaan mitä mahdollisesti voi tapahtua. Joo myönnettäköön että tippaleipäaivoni käyvät välillä aika kuumana kun koe lähestyy. Pitäisi varmaan alkaa lukea omaa blogia ja tehdä vielä enemmän mielenhallintaharjoituksia:) Tuto on kuulemma niin hyvä jälkikoira, että selvittää jäljen kelissä kuin kelissä. Asko sai minut jälleen kerran rauhoittumaan, mutta silti harmitti ja jännitti normaalia enemmän. Ja tieto siitä, että myrskytuulella jälki saattaa joissakin paikoissa alkaa leviämään laajallekin alueelle ei rauhoittanut oloa.
 
Koeaamuna todellakin tuuli puuskaisesti. Koe aloitettiin jäljellä ja janalla koira otti takajäljen. Vauhtiin päästyämme todella huomasin, että keli on hankala. Heti ensimmäisen suoran päässä tuli hukka, jonka koira selvitti itsenäisesti. Olo oli kuitenkin epävarma, koska jäljen vieressä meni muutama muukin jälki ja ei auttanut toivoa kuin että koira ajaisi sitä oikeaa jälkeä. Onneksi pian ensimmäisen hukan jälkeen löytyi ensimmäinen keppi. Neljännen kepin jälkeen koira jäljesti alas jyrkkää rinnettä ja otti kulman vasemmalle. Ja sitten alkoi pyöriminen joka päättyi siihen, että Tuto meni mäen takaisin ylös (eri kohdasta tosin), nosti jäljen uudelleen pienen pyörimisen jälkeen ja ajoi takaisin mäen rinnettä alas. Taas otti kulman vasemmalle, pysähtyi ja päättikin jatkaa oikealle. Nenä oli niin maassa kun olla voi ja hitaasti koira alkoi jäljestää eteenpäin. Edettiin ihan etana vauhtia ja tämä oli minulle ohjaajana ihan uusi kokemus. Mitenhän tästä nyt selvitään? Onko koira väsynyt vai eikö meinaa saada hajua? Varmaan molempia, mutta hetken kuluttua alkoi vauhti normalisoitua ja loppu jälki menikin mallikkaasti. Selvästi koira joutui jäljestämään supertarkasti, kun tuuli pyöritti jälkeä. Helpotuksen huokaus oli syvä, kun saavuimme kutos kepille kaikki kepit taskussa. Olin todella ylpeä koirasta.
 
Esineruutu mietitytti myös, koska tuuli yltyi entisestään. Tuto löysi kuitenkin kaikki esineet todella nopeasti ja teki elämänsä parhaan ruudun. Missä oli se väsymys? Ensiksi koira nosti esineen takaa keskeltä, sitten vasemmasta etuosasta ja lopuksi oikealta sivulta. Tuuli tuiversi takaa. Luovutus oli korrekti eli istui eteeni ja luovutti esineen. Tuto ei tuo esinettä käteeni vaan koira tiputtaa esineen käteeni. Joskus on käynyt niin, että esine putoaa maahan, mutta tänään ei käynyt niin. Maastosta saatiin pisteitä yhteensä 187/200. Tuomari kehui Tutoa kovasti ja sanoi, että koira on hienosti rakennettu! Se tietty lämmitti mieltä.
 
Sitten se tottis. Se jännitti ihan oikeasti sillä kaksi viikkoa aiemmin kolmosen kokeessa suorituksemme hylättiin kun koira reagoi ampumiseen pysähtymällä ja haukkumalla. Maastosta oli kasassa 180/200 pistettä ja koira oli löytänyt jäljeltä taas kaikki kepit. Minä itse säikähdin ampumista ihan hirveästi (ampui tosi läheltä) ja säpsähdin, johon Tuto tietty super terävänä koirana reagoi. Heti kokeen jälkeen ampuminen uusittiin tuomarin katsoessa eikä koira reagoinut siihen mitenkään. Tuomari ja ampuja sanoivat, että olin itse ihan erilainen kokeen jälkeisessä tilanteessa. No niinpä niin, ei ole yllätys.  Että semmoinen koe ja kokemus.
 
Päästiin aloittamaan tottiksella ja ampumisen jälkeen Tuto haukkui muutaman kerran, mutta pysyi sivulla koko ajan ja lopetti ennen täyskäännöstä. Eli selvä muistijälki edellisestä kokeesta, koska treeneissä emme saaneet koiraa haukkumaan mitenkään vastaavassa tilanteessa. Kyse on siis paukkuärtyisyydestä, ei arkuudesta. Ja siitä, että itse reagoin ja säikähdän. Liikkeestä istuminen meni seisomiseksi, eteenmenossa koira eteni alkuun hyvin, mutta sitten pysähtyi katsoi minua ja jatkoi etenemistä hitaasti ja meni maahan ensimmäisellä käskyllä. Paikkamakuuseen jättämisen jälkeen lähti perääni, mutta pysyi hyvin sen jälkeen kuin sai uuden maahan käskyn.  Noudot sujuivat mallikkaasti, maahan meno saisi olla nopeampi. Liikkeestä seisomista en muista oliko siinä jotakin sanomista, mutta ainakin molemmat luoksetulot olivat nopeita ja näyttäviä.Tottiksesta saatiin yhteensä 81 pistettä. Liikkestä istumisessa ja paikkamakuun aloituksessa meni yhteensä 10 pistettä. Olin antanut runsaasti kuulemma vartaloapuja koiralle, mikä johtuu varmaan edellisen kokeen epäonnistumisen tuomasta epävarmuudesta ja tietty jännityksestä.
 
Tuuli tuiversi entistä kovempaa tottiksen aikana ja haittasi omaa ohjaamistani. Oli vaikea keskittyä kun tuntui, että tukka lähtee päästä. Tottiksen liikevirheitä osittain selittää se, että takana oli kuitenkin kaikkien aikojen rankin jälki ja se varmaan vaikutti asiaan (seli seli). Ja itse olin tottiksen suhteen epävarma ja jännitin kovasti. Omiin vartaloapuihin on nyt kiinnitettävä huomiota erityisesti ja se onkin nyt työn alla.
 
Miljoonat kiitokset treeniryhmälle avusta ja erityisesti Asko Hämäläiselle, joka on polkenut meille jälkiä kesän aikana useita ja vaimonsa Raunin kanssa antaneet meidän treenata heidän kotikentällään tottista viikoittain! Kiitos myös Vännin Petelle ja Katjalle hyvistä vinkeistä tottiksessa ja treeneistä! Kiitos Rikkosen Jesselle ampumisesta ja Rikkosen Hannalle ja Tarulle ja monelle muulle tsempeistä ja kaikesta muustakin.  Kiitos Pieviläisen Niinalle hieronnasta. Kiitos SPL Keski-Suomelle jälleen kerran hyvin järjestetystä kokeesta.
 
Kokonaispisteet kokeesta olivat siis 268/300 ja koulari JK3 sekä luokkavoitto (1/2). Viime syksynä pisteet olivat 264/300.
 



Pieviläisen Niina hieroo Tutoa
 
Muutama päivä kokeen jälkeen Pieviläisen Niina kävi hieromassa Tutoa. Ainoastaan säären etuosan kiinnityskohdat oli jumissa ja ihan vähäisen myös oikea lavan seutu, joka kyllä pehmeni hyvin hieronnalle. Tuton terveystilanne on tällä hetkellä muutoinkin loistava- kuten yleensäkin aina kisakaudella! Vatsa on hyvässä kunnossa ja kestää jo rasvaisempaa ruokaa. Neito onkin lihonut usean kilon eikä ole enää laiheliini! Itse asiassa koira on lihonut kahdessa kuukaudessa 3,8 kiloa ja painaa tällä hetkellä 32,4 kg. Jokakesäinen ihottuma toki on vaivannut, mutta ihana Rikkosen Hanna vieraili meillä trimmerinsä kanssa ja trimmasi Neidolle kesätukan heinäkuussa. Sen jälkeen ihon hoito on ollut huomattavasti helpompaa. Tällä hetkellä Tutolla ei ole akuuttia ihottumaa, sen sijaan iho on tosi kuiva ja hilseilevä selästä ja lonkkien kohdalta ja sitä hoidetaan säännöllisillä pesuilla.
 
Koepäivän jälkeiset tunnelmat. Kyllä se myrkytuuli näköjään otti koville!
 Yllä olevasta kuvasta näkyy hyvin koepäivän jälkeiset tunnelmat. Molemmat olimme tosi väsyneitä, mutta ihan katsojien mielenterveyttä ajatellen julkaisen ainoastaan väsyneestä koirasta kuvan:) Pari päivää levättiin ja sen jälkeen alkoi tehostetut tottistreenit. Maastoa ei juurikaan treenata enää tänä syksynä. Tottiksen osalta meillä on todella paljon kehitettävää minun ohjaamisen suhteen: koira on äärimmäisen terävä ja myös kova, joten yksikin väärä ilme minun suunnasta tai epäjohdonmukaisuus näkyy kyllä räikeästi koiran käytöksessä.
 
 
Yllä on viime keskiviikkona napattu puhelinkuva, joka on otettu treenien jälkeen ihanassa auringonpaisteessa. Kuten näette, tukkakin on kasvanut kivasti takaisin:) Tulevan syksyn koesuunnitelmista en kerro yhtään mitään: tulevat päivät näyttävät tullaanko meitä enää kokeessa tänä syksynä näkemään. Tutolla alkaa juoksut lokakuun alussa, joten jos meinataan kokeeseen vielä tänä syksynä osallistua, se on tehtävä syyskuun aikana.