sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Metsäjälki- kevään ensimmäinen

Viikonlopun aikana ajettiin kevään kaksi ensimmäistä metsäjälkeä. Esineruutua ollaan treenattu jo tänä keväänä, joten oli ihanaa päästä jäljellekin. Metsät on täällä Jyväskylässäkin päin jo siinä määrin sulaneet, että jäljestäminen on mielekästä.

Kevään ensimmäinen jälki oli reilu 900 m pitkä ja keppejä oli 6 eli keppien välit eivät olleet kovinkaan pitkiä. Kulmia oli neljä ja piikkejä kolme eli ihan perus jälki. Kulmia olisi saanut olla enemmänkin, mutta olin näköjään hieman ajatuksissani jälkeä tehdessäni. Jälki vanheni kaksi tuntia. Kävin polkemassa sen töistä tullessani ja hetken piti oikein keskittyä ja miettiä, että mitäs sinne jäljelle nyt pitääkään ottaa mukaan (joskus on meinaan kepitkin meinanneet jäädä autoon). Paikka missä yleensä treenataan on ainoastaan parin kilometrin päässä kotoa, joten aikaa ei mene todellakaan paljon, jos käy etukäteen jäljen tekemässä. Töissä on kiireisin aika menossa, joten ihan hirveästi en tällä hetkellä pysty aikaa treeneihin uhraamaan.

Jana oli noin 40 metriä pitkä ja Tuto eteni janalla suoraan ja vauhdilla. Heti jäljen kohdalta nosti sen, tarkisti takajäljelle pari metriä ja alkoi ajamaan oikeaan suuntaan. Vauhti oli aika railakasta alkuun, mutta kun ottaa huomioon, että on kyseessä kevään ensimmäinen jälki, niin ei kuitenkaan mitään ihan hullua kaahottamista. Sain kuitenkin jarruttaa liinassa oikein kunnolla. Kokemuksesta tiedän, että vauhti rauhoittuu kunhan päästään menemään 50-100 metriä ja niin kävi nytkin. Kasvillisuus oli tosi matalaa, joten koira jäljesti matalalla nenällä. Kulmat otti hyvin ja varmasti, ei yhtään tarkastus ympyrää. Piikitkin meni vaivattomasti.


Työn touhussa.
Tuto jäljesti pääosin hyvin jäljen päällä, mutta pari kertaa mentiin jonkun verran sivussa.  Koira meni nimittäin ison ja tiheän tiheän kuusen alta ja sieltä kun yritin rämpiä hengissä ihmisten ilmoille, tiesin ihan varmasti, että tästä en ole mennyt. Keppien ilmaisuun olen tyytyväinen, täytyy olla sokea jos ei huomaa, että koira löysi kepin. Tutosta pystyy selvästi lukemaan milloin saa kepistä hajun. Koira ottaa kepin suuhun (ei pureksi), tiputtaa sen maahan, vilkaisee minua ja tekee maailman hitaimman ja vaikeimman näköisen maahanmenon. Joskus saattaa maahan mennessä murahtaa tai jurnuttaa. Palkkaan ensin pallolla, sitten herkuilla. Herkut kiinnostavat palkkana enemmän kuin pallo, mikä on pallo hullun koiran osalta hämmentävää. Tottiksessa asia on ihan toisin päin. Viides keppi jäi metsään eli viisi kuudesta nousi. Eli ihan hyvä aloitus kaudelle.


Ensimmäiseltä kepiltä Tuto pääsi jatkamaan jälkeä ennen kuin annoin jälki käskyn. Tämä tapahtuu aina jos en ole tarkkana. Koira palkkaantuu itse jäljestämisestä niin paljon, että ei malttaisi millään odottaa, että saa jatkaa. Eli siinä vaiheessa kun pistän makkara rasiaa taskuun, niin pitää antaa tiukka maahan käsky. Jos en ole siinä kohtaa hereillä, niin Näpsäkästä näkyy pelkät perävalot:)

Kauden ensimmäiseksi jäljeksi jälki meni hyvin: koira työskenteli keskittyneesti ja vapautuneesti ja minäkin pysyin pystyssä. Yleensä olen ainakin kerran per jälki nenälläni maassa pipo silmillä. Parasta jäljestämisessä on aina se hetki kun jälki on ajettu. Päästän koiran vapaaksi ja leikitään yhdessä pallolla ja lähdetään yleensä lenkille. Tuto on ihan mielettömän onnellinen aina jäljen jälkeen, ihan yhtä hymyä. Ja kotona kuorsaa tyytyväisenä koko loppu illan.


Toisen jälen ajoin tänään ja se oli 1 140 m pitkä, kuudella kepillä ja vaikea. Piikkejä oli paljon ja kulmia myös eli aikamoista siksakkia. Tein myös kulmia kulman perään eli haastetta oli. Harvemmin merkkailen jälkeä, mutta tänään jälki oli merkattu kuudella krepillä. Jana meni alkuun hyvin, mutta sitten otti liikaa oikealle. Komensin takaisin ja sitten eteni suoraan ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan. Alkuun merkkasi krepitkin, mutta kun huomasi, etten asiasta innostu, antoi sitten myöhemmin olla. Ensimmäisen kepin jälkeen meni kulmasta pitkäksi ja ainakin 50 m oli jäljestävinään. Pysähdyin ja sen jälkeen teki tarkistusympyrän ja palasi takaisin jäljelle. Jos oltaisiin oltu kokeessa, olisi toinen keppi jäänyt metsään. Nyt kuitenkin löysi jäljen hyvin ja nosti pian toisen kepin. Tarkensi selvästi hukan jälkeen ja otti kulmat ja piikit tarkasti. Päivän paras oli se, että Tuto merkkasi kepin maassa eli haistoi sitä, katsoi minua ja jatkoi jäljestämistä. Olin ihan ihmeissäni, mutta onneksi pidin suuni kiinni. Nimittäin 10 metrin päässä oli se OIKEA 5. keppi ja tämä ensimmäinen keppi oli meidän toissapäiväinen jälkikeppi eli se joka jäi metsään! Olin tosi ylpeä koirasta kun erotti mikä oli toissapäiväinen ja mikä tämän päiväinen keppi. Ihmettelin myös sitä, että miten olin kulkenut ihan samasta kohdasta ja jättänyt kepinkin vielä lähes samaan paikkaan! Se on varma, että se oli meidän toissapäiväinen keppi, koska se oli merkattu. Ennen 6. keppiä oli vielä inhottavasti todella terävä kulma ja sen jälkeen keppi.
Pääsisinkö jo jäljelle kun esitän näin rauhallista?
Jälki oli tosi vaikea ja erittäin todennäköisesti siinä kohtaa missä tuli hukka oli kävellyt muita ihmisiä tai koiria. Metsä on suosittu koirien lenkitys paikka ja se on varma, että siellä jos jossain tulee vastaan muiden ihmisten ja koirien jälkiä. Tuto paransi selvästi jäljestämistä taas puolivälin jälkeen, toki osittain sen vuoksi, että hukan jälkeen ajoin tosi lyhyellä liinalla.

Oli aika koominen tilanne kun olin menossa polkemaan jälkeä värikkäät jälkikrepit kaulassa ja joku mies tuli vastaan mönkijällä. Kun näki minut, meinasi ajaa ojaan. Ajatteli selvästi, että nyt on tyttö erehtynyt vapun ajankohdasta. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole, että olisi muusta syystä minua tuijotellut. Nimittäin minulla oli tyypillinen sunnuntailook taas päällä eikä sellaista miestä olekaan, joka sen takia perään katsoisi. Paitsi kauhusta tietty!

Jatkosuunnitelmista sen verran, että tyypilliseen tapaan vappuna pitää päästä ainakin pari kertaa jäljelle. Kun muut juhlii, niin me ollaan hommissa. Olen sellainen vastarannan kiiski, etten juhli sen takia että pitäisi juhlia, vaan hyödynnän pyhäpäivät yleensä harrastusten merkeissä. Vapun jälkeen ajetaan Rokkamäen Maaritin kanssa Tutolle "tason testaus" jälki niin kuin tehtiin viime vuonnakin. Samalla saadaan Maaritilta vinkkejä, mihin osa-alueisiin kannattaa jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Saimme ProZymeltä testiin tuore lisäravintovalmisteen,jonka vaikutus perustuu maitohappobakteerien ja erilaisten entsyymien toimintaan. Tuto on saanut valmistetta nyt 1,5 viikon verran ja tuote vaikuttaa lupaavalta. Nimittäin neito on alkanut pulskistumaan siihen malliin, että ruoka näyttää nyt ainakin imeytyvän ja ruoka-annoksia pitää alkaa pienentämään. Siinä onkin minulle haastetta, etten lihota Tutoa nyt ihan possuksi! Tylosinin käyttö on lopetettu. Kirjoittelen tuotteesta sitten enemmän kun olemme käyttäneet sitä kauemmin, mutta nyt jo voin sanoa, että hyvältä näyttää. Lisää valmisteesta voit lukea täältä: http://www.back2basic.fi/prozyme.PHP


2 kommenttia: