perjantai 30. joulukuuta 2016

Vähähiilihydraattinen "jauheliha-nachovuoka"- VHH, gluteeniton, viljaton, maidoton ja munaton



 Vähähiilarinen "jauheliha-nachovuoka" on täydellinen valinta illanistujaisiin ja vaikkapa uudenvuodenaaton ruokapöytään. Lainausmerkeissa "nachovuoka" koska ohjeessa ei käytetä kaupan valmiita nachoja vaan tehdään itse levy, joka murennetaan kulhossa pieniksi palasiksi. Lihaksi voi valita mitä tahansa jauhelihaa oman ruokavalion reunaehtoja myötäillen. Loistavia valintoja ovat perinteisen naudan ja sian lihan lisäksi karitsan ja kanan jauheliha. Ja aivan varmasti maistuu hyvältä myös kasvisten kanssa.

Lähes pellin levyinen levy menossa uuniin.

Viimeksi söin nachovuokaa Floridassa kun olimme katsomassa perheemme kanssa amerikkalaista jalkapalloa. Tämä vuoka maistuu tosi paljon siltä vuoalta, mitä siellä söimme. Ainut vaan, ettei tämä ole dipattavaa sormiruokaa, koska levy murenee siihen malliin, ettei sitä voi dipata. Mutta suutuntuma on ihan nachovuoan veroinen.

Ohjeessa on käytetty mantelijauhoa ja maissijauhoa. Voit tehdän pohjan pelkästään mantelijauhosta mikäli haluat välttää hiilareita. Tässä tapauksessa vuoka on todella vähähiilarinen. Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookosöljyä, soijakermaa ja maidotonta juustoraastetta.



Psylliumia (jänönratamon kuivattua siemenkuorta) ei käytetä pelkästään sen vuoksi, että se tuo pohjaan rakennetta vaan myös kuitupitoisuuden takia. Mikäli noudattaa viljatonta ja gluteenitonta ruokavaliota, kannattaa kiinnittää huomiota kuidun saantiin. Suosittelen käyttämään kaikissa ohjeissa KARKEAA psylliumia, koska se ei paakkuunnu ja sillä olen aina saanut leivät, karppirullan ja pizzan onnistumaan. Samaa ei valitettavasti voi sanoa hienojakoisesta psylliumista ja mikäli käytät nyt kuitenkin sitä, niin laita sitä vähemmän kun ohjeessa on mainittu. Psylliumia löydät isommista marketeista ja esimerkiksi lifestä.


Jauhelihan ja "nacholevyn" lisäksi kannattaa lisätä myös raakaa sipulia, mikäli vatsa sitä kestää. Mausteeksi sopivat erinomaisesti erilaiset tex mex mausteet vaikkapa tacomausteseos, mutta voit maustaa jauhelihan ihan perinteisestikin vaikkapa vain suolalla ja mustapippurilla. Tämän vuoksi ohjeeseen ei ole lisätty mausteita vaan niistä mainitaan yleisellä tasolla. Ja juustoraaste kruunaa tämän ruoan ehdottomasti! Myös erilaisia  juusto- ja salsakastikkeita kannattaa kokeilla!

Aivan loistavaa uutta vuotta kaikille lukojoilleni ja kiitos tästä vuodesta! Ensi vuonna taas jatketaan ja vuoden ensimmäinen postaus onkin vähähiilihydraattinen esimerkki ruokavalio. Postaus on julkaistu aikaisemmin, mutta sitä on tuunattu uuteen uskoon eli ruokavaihtoehtoja on lisätty.

Ohje (levy):

1 dl mantelijauhoja
1 dl maissijauhoja*
1 dl juustoraastetta**
1 dl kookosöljyä tai voita***
1,5 rkl karkeaa psylliumia
1/2 dl soija-, kaura- tai vispikermaa****
ripaus suolaa

* Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat voivat korvata mantelijauhoilla 
** Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät maidotonta juustoa
*** Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookosöljyä
**** Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät soija- tai kaurakermaa. Viljoja välttelevät käyttävät soija- tai vispikermaa

Sulata rasva miedolla lämmöllä. Lisää muut aineosat jäähtyneen rasvan sekaan ja sekoita huolellisesti. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja tasoita käsin ohueksi levyksi. Voit käyttää kelmua apuna. Paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia.

Levyn lisäksi:

400 gr jauhelihaa
1 iso sipuli
suolaa ja mausteita oman maun mukaan
2 dl tai enemmän juustoraastetta*

*Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät maidotonta juustoa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta oman makusi mukaan esimerkiksi tacomausteilla. Pilko sipuli. Murenna jäähtynyt pohja kulhossa. Laita uunivuokaan  murennettu pohja, jauheliha, raakasipuli ja juustoraaste. Laita vielä uuniin hetkeksi jotta juusto sulaa.


Onnellista uutta vuotta kaikille<3

Täältä löydät blogin muita ruokaohjeita:


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Inkivääri-sitruuna-suklaa- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton


Tein itselleni tätä suklaata jouluksi ja vaikka jouluruoat tulevat jo korvista ulos, niin tähän en ole kyllästynyt vaan painvastoin. Ehkä aavistelin jotain tulevasta flunssasta, kun teki mieli suklaata, jossa on inkivääriä ja sitruunaa. Ei ollut aavistustakaan minkälaista suklaata tällä yhdistelmällä tulisi. Lopputulos oli niin hyvä, että piilottelin itsekkäästi suklaata jouluna siihen malliin ettei muut sitä löytäisi vaan saivat tyytyä kaupan konvehteihin:) 

Joulupäivänä influenssa sitten iski ensin meidän vanhempaan poikaan Alluun ja nyt olen minä vuorossa. Tätä suklaata aion syödä pari palaa päivässä sen lisäksi että laitan veden sekaan inkiväärin palasia ja sitruunaa. Toki teen muitakin "temppuja" pöpön nujertamiseksi enkä yritä väittää, että tämä suklaa olisi jotain influenssa lääkettä, mutta ei tästä ainakaan mitään haittaakaan ole. Kannattaa käyttää kuorrutteessa mahdollisimman tummaa suklaata, raakasuklaata tai itse tehtyä suklaata mikäli haluaa tehdä mahdollisimman terveellisen version.Mikäli kaapista ei löydy macaa tai tocoa, niin ne voi jättää pois. Tocon voi korvata hyvin esimerkiksi soijalesitiinijauheella. 

Toco on riisinlesejauhetta, jota käytetään smoothiessa, raakajäätelöissä ja raakasuklaassa. Se tuo edellämainittuihin kermaista rakennetta (kuulemma tekee suklaasta maitosuklaisemman) ja sisältää paljon muun muassa E-vitamiinia ja B3-vitamiinia ja kaikki muitakin B-vitskuja paitsi B12:sta. Itse käytän tätä: http://www.puhdistamo.fi/toco.html Huom! En tee yhteistyötä Puhdistamon kanssa, joten en saa mitään taloudellista tai muutakaan hyötyä mainostamisesta.



Maca taasen on kehon energiatasoa kohottava ja suoristuskykyä parantava adaptogeeninen kasvi, joka vahvistaa ja antaa energiaa.
Se on juures, joka kasvaa Perussa ja on korkeimmalla kasvava tunnettu ravintokasvi. Siinä on hieman mallasmainen maku, joka sekoittuu hyvin useimpien makujen kanssa - etenkin kaakaon kanssa. Maca sisältää runsaasti aminohappoja, kalsiumia, rautaa ja vitamiineista mm. B1-, B2-, B12- ja C-vitamiineja.


Suklaata tulee aika paljon jos teet tämän ohjeen mukaan. Tein itse kaksi levyä, jotka olivat kokoa 18 x 11 cm ja 14 x 8 cm. Levyn korkeus on noin 1 cm eli syömistä riittää.

Ohje:

1 dl hasselpähkinärouhetta
1 dl mantelijauhoa
1 dl kookosöljyä tai raakakaakaovoita
2 rkl hunajaa tai karppi-, kookos- tai raakaruokosokeria*
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl raakakaakaota
1 rkl inkivääriä
1,5 tl macaa (ei välttämätön)
1 tl tocoa (ei välttämätön)
ripaus suolaa

* Vähähiilarista ruokavaliota noudattavat käyttävät karppisokeria

Kuorrute:

125 g tummaa suklaata tai raakasuklaata*
2 rkl raakakaakaovoita


* Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät maidotonta suklaata. Vähähiilarista ruokavaliota noudattavat voivat itse valmistaa raakasuklaata ja makeuttaa sen stevialla tai karppisokerilla tai valitsevat mahdollisimman tummaa suklaata.

Sulata kookosöljy tai raakakaakaovoi miedolla lämmöllä vesihauteessa. Raasta inkivääri. Sekoita muuta ainekset jäähtyneen rasvan sekaan ja levitä seos muottiin tai vaikkapa jonkun suorakaiteen muotoisen kulhon pohjalla. Laita levy jähmettymään pakastimeen vähintään tunniksi.

Sulata suklaa ja raakakaakaovoi (ei pakollinen) miedolla lämmöllä vesihauteessa. Levitä jähmettyneen pohjan päälle. Laita pakastimeen jähmettymään vähintään tunniksi. Säilytä valmis suklaa jääkaapissa.





keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Superterveellinen suklaakakku- VHH, gluteeniton, viljaton, maidoton ja munaton


Hyviä rasvahappoja ja vitamiineja sisältävä suklaakakku maistuu täydelliseltä- ehdottomasti paras kakkuohjeeni tässä blogissa. Ohjeen kehittely lähti liikkeelle avokadosta, koska halusin että pohjassa on tätä ihanan rasvaista hedelmää, joka tekee hyvää keholle ja mielelle. Tämän terveellisempää kakkua en osaa enää kehitellä ellei mennä raakakakkujen puolelle- ainakaan vielä! Kakku on vähähiilarinen, gluteeniton, viljaton, maidoton ja munaton eli sopii erinomaisesti erikoisruokavalioita noudattaville. Loistava vaihtoehto joulun tai uudenvuoden pyhien kahvipöytään. Tai mitäs jos leipoisit tämän kakun joululahjaksi ystävällesi tai sukulaisellesi.


Kannattaa valita mahdollisimman tumma suklaa kuorrutteeseen, mikäli haluat tehdä mahdollisimman terveellisen ja vähähiilarisen kakun. Jauhot voi korvata melkein millä tahansa jauhoilla oman ruokavalion reunaehtoja myötäillen. Kakku on erittäin nopea ja  helppo tehdä eikä sen tekemiseen tarvita yleiskonetta vaan sekoittaminen onnistuu ihan lusikalla. Toki banaani ja avokado on helpointa soseuttaa sauvasekoittimella.


Mielestäni tämä kakku on taas erinomainen osoitus siitä, että terveellinen voi olla hyvää, vieläpä erittäin hyvää. Jopa parempaa kuin vehnäjauhopohjainen suklaakakku. Pohja ei ole kovin makea, joten maistele pohjaa tekovaiheessa ja lisää hunajaa mikäli haluat enemmän makeutta. Itse en pidä kovin makeasta, joten tämä makeusaste riittää minulle mainiosti, mutta ole asian kanssa hereillä niin saat oikean makeusasteen juuri Sinulle. Kakku on mutakakun tyyppinen eli ei nouse oikeastaan ollenkaan. Voit toki lisätä ohjeeseen 2 tl leivinjauhetta, mutta se ei juurikaan paranna asiaa.


Ohje (pohja):

2 banaania
1/2 iso avokado tai 1 pieni
2 dl mantelijauhoa
1 dl kookosjauhoa*
4 rkl raakakaakaota
1 tl aitoa vaniljaa**
4 rkl hunajaa***
4 rkl kookosöljyä tai voita****

* Voi korvata gluteenittomalla jauhoseoksella, mantelijauholla, spelttijauholla (sisältää viljaa) jne.
** Voi korvata vaniljasokerilla
*** Vähähiilarista ruokavaliota noudattavat käyttävät karppisokeria 
**** Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookosöljyä

Kuorrute:

120 g tummaa suklaata*
1 dl kookos-, kaura-, soija- tai vispikermaa**
2 rkl kookosöljyä tai voita***

* Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät maidotonta suklaata
**  Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookos-, kaura- tai soijakermaa. Viljatonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookos-, soija- tai vispikermaa.
*** Maidotonta ruokavaliota noudattavat käyttävät kookosöljyä

Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa tai vesihauteessa. Soseuta banaanit ja avokado kulhossa sauvasekoittimella. Lisää jäähtynyt rasva hedelmäseokseen. Lisää kuivat aineet ja hunaja. Sekoita hyvin. Kaada seos piirakka- tai kakkuvuokaan ja tasoita pinta lusikalla tasaiseksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Sulata kuorrutteen ainekset vesihauteessa. Levitä hieman jäähtynyt suklaamassa pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Koristele haluamallasi tavalla. Säilytä kakkua jääkaapissa.



Täältä löydät blogin muita ruokaohjeita:



tiistai 20. joulukuuta 2016

Vähähiilihydraattiset ja gluteenittomat joulutortut


Halusin kokeilla vähähiilaristen ja gluteenittomien joulutorttujen leipomista. Ja vähähiilarinen tässä ohjeessa tarkoittaa taikinan vähähiilarisuutta, sillä torttujen päälle on laitettu ihan tavallista luumuhilloa ja ripoiteltu hieman tomusokeria. Maidoton ei enää minun taidoillani onnistunut, vaan oli pakko lisätä maitorahkaa taikinaan, jotta se toimisi. En ole koskaan aiemmin edes yrittänyt muiden kuin normi torttujen tekoa, koska se on vaikuttanut todella työläältä ja vaivalloiselta. Vielä kun olen lukenut joitakin ohjeita joissa lehtevyyttä on yritetty lisätä erilaisilla konsteilla leipomisvaiheessa (voita kaulitaan taikinan päälle), niin olen ajatellut että antaa olla. Kun nyt sitten kuitenkin ajattelin kokeilla, niin sen päätin, etten alan kikkailemaan lehtevyyden takia yhtään mitään. Tulee siis sellaisia lättänöitä kun tulee ja sillä siisti.

Irtoiskohan mullekin edes yksi pellillinen joulutorttuja?

Halusin kokeilla miten mantelijauhot toimisivat joulutortuissa. Tietenkin voit korvata ne muilla jauhoilla. Käytin tässä ohjeessa vaaleaa sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta eli sitä perunajauhomaista. Taikina on helppo tehdä, yllättävän helppo leipoa (toki niitä jauhoja saa lisäillä kuten normitaikinaankin) ja rakennekin toimii. Ensimmäistä pellillistä tehdessäni tein tortuista hieman liian ohuita eli taikina toimii parhaiten mikäli jätät sen melko paksuksi. Ihanne olisi 3 millin paksuinen taikina levy. Sitä on helppo käsitellä ja muotoilla. Tein perinteisen mallisten joulutorttujen lisäksi myös pyöreän muotoisia, jotka taitetaan keskeltä kahtia ja myöskin piparkakkumuotilla pyöreitä kukan mallisia torttuja. 


Mites sitten se maku? Meinasin lentää ihan selälleni kun meidän Allu, nirsoilijoiden kuningas, sanoi torttuja hyvän makuisiksi ja söikin niitä! Noppa hihitteli salille lähtiessään, että ovat ohuempia kuin vehnäjauhoversiot. Tein välittömästi merkintöjä perinnönjakotestamenttiin hihittelyn johdosta. Mutta salilta tultuaan ja maistettuaan torttuja, hihittely loppui kuin seinään ja adonis tuumasi, että miten voi olla näin hyviä. Omasta mielestäni tuli yllättävän hyviä gluteenittomiksi ja vähähiilariseksi. Ja kyllä ne ihan joulutortuiksi tunnistaa ulkonäkönsäkin puolesta vaikka saisivatkin olla hieman pulleampia. Tortut eivät ole lehteviä, mutta kuulemma rapeita. Sanoisin näin, että kyllä näitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa ja minä kun en edusta mitään normikansalaista, niin syön näitä ihan erittäin mielelläni. Ja nyt meidän isäkin jouluaattona voi syödä torttuja ilman että vatsa tulee kipeäksi:)



Odotan ehdottomasti joulupukilta nyt ylimääräistä huomiota tänä jouluna tämän ohjeen kehittelemisen kunniaksi:) Tämän pitäisi korvata ne lukuisat päivät, joina en ole jaksanut olla kiltti!

Ohje (3 pellillistä):

250 g maitorahkaa
250 g voita
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna voiteluun
luumu- tai aprikoosihilloa
tomusokeria

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita maitorahka jäähtyneen voisulan sekaan. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja psyllium. Sekoita kuivat aineet voirahkaseokseen nyppimällä. Muotoile taikinasta suorakaiteen muotoinen levy, laita se kelmun sisään jääkaappiin jähmettymään ainakin kahdeksi tunniksi. 

Leivo taikinasta erimuotoisia torttuja, voitele kananmunalla ennen uuniin laittamista ja lisää hilloa makusi mukaan. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.


Täältä löydät blogin muita ruokaohjeita:

maanantai 19. joulukuuta 2016

Kun stressi stressaa

Viime vuosien aikana suhtautuminen jouluun ja jouluhössötykseen on muuttunut- ainakin somessa. Trendikäs tulee-se-joulu-ilman-hössötystä- ajattelu pitää tietenkin paikkansa ja leviää kulovalkean tavoin ihmisten postauksissa. Muutama vuosi sitten aloin kyseenalaistamaan joka vuotista kaappien siivous perinnettä ennen joulua, kun somessa törmäsi jatkuvasti aiotko-viettää-joulusi-kaapissa- lauseeseen. Minä olen näköjään sitten viettänyt lukuisia jouluja kaapissa, ajattelin. Sittemmin tuo tapa tai perinne on jäänyt eli enää en siivoa kaappeja ennen joulua, mutta joskushan ne on kuitenkin siivottava. Ainakin jos haluaa tietää mitä kaapeissa on tai luopua ylimääräisestä tavarasta.

Yllättääkö joulustressi enää ketään muuta ihmistä maailmassa kuin minut? Olenko ainut yksinäinen perinteisiin kangistunut, suorittamisella arvoani ansaitseva ja erityisesti epätrendikäs hörhö, joka vielä käyttää aikaansa sellaiseen ponnistukseen kuin esimerkiksi joulusiivoukseen? Tarkoitan tietenkin joulusiivouksella hieman normi viikkosiivousta suurempaa ponnistusta, jossa joku saattaa vielä jonkun laatikonkin siivota uskaltamatta sitä tietenkään ääneen tunnustaa. Jatkuvasti luen facebookista päivityksiä tähän tyyliin: "Siivoukset tekemättä ja lahjat ostamatta- istun sohvalla viinilasi kädessäni stressaamatta asiasta. Tulee se joulu näinkin!" Ihanan rento asenne ja niin totta. Tulee se joulu vähemmälläkin, muistutan itseäni. Sitä paitsi stressaaminen on mielettömän epätrendikästä ja epäterveellistä; jokainen tietää tasan tarkkaan miten epäedullisesti se vaikuttaa esimerkiksi kehon immuunipuolustukseen sun muuhun.


Olen joogannut ja meditoinut säännöllisesti 15 vuotta. Pyrin välttämään stressiä ja elämään terveellisesti ja tässä hetkessä. Lenkillä haluan aistia metsän tunnelman, tavatessani ystäviäni nautin joka solullani, keskustellessani lasteni kanssa tallennan ne hetket sydämeni sopukoihin. Mutta myönnän potevani joulustressiä vaikka en muista pyhistä stressaakaan. Ja se stressaa että stressaa. Joulu on erilainen, siinä on niin monta liikkuva osaa ja paljon muistettavaa: lahjat, syömiset, siivoukset, loppuvuoden työkiireet jne. Jokainen vuosi päätän, että tänä vuonna en stressaa pätkääkään, vaan teen kaikki valmistelut ajoissa ja hyvällä mielellä. Niin piti olla tänäkin vuonna, mutta eilen se iski taas vieläpä kesken joogaharjoituksen. Yritin keskittää mieleni hengitykseen sitä pidentäen ja puhaltaen stressiä ulos voimakkaasti. Mitä voimakkaammin hengitin, sen voimakkaammin kaikki tekemättömät asiat tulivat mieleeni. Annoin periksi, nousin matolta ja pyysin perheen miehet keittiön pöydän ympärille ja kerroin, että se iski taas! En ole muuttunut vieläkään täydelliseksi superäidiksi, jonka koti kiiltää ja tuoksuu leivonnaisilta, joka tekee kaiken yksin ja hoitaa vielä työnkin siinä sivussa- ilman stressiä tietenkin. 


Sovittiin työnjako tälle viikolle: Noppa pesee peilit ja lasikaiteet, Allu pesee vessat ja jääkaapin, Kari ostaa ruoat ja loput lahjat, Tuto vahtii kinkkua jne. Helpotti valtavasti, ihan kuin suuri kivi olisi otettu hartioilla painavasta repusta pois ja oli paljon helpompi hengittää. Tajusin jälleen kerran, ettei minun tarvitse jaksaa kaikkea yksin, minua autetaan ja vieläpä mielellään. Jos vaan pyydän. Enkä suostu enää kantamaan huonoa omaa tuntoa siitä, että stressaan välillä tekemättömistä töistä ja että haluan, että koti on puhdas ja kaunis jouluna. Enkä piilota päätäni pensaaseen vaikka siivoisin ne kaappinikin:) Haluan vapauttaa itseni kaikista oletuksista, millainen joulun pitäisi olla tai mitä joulua ennen pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Hyväksyn sen, että olen hermostunut välillä kun kaikki tekemättömät asiat kaatuu päälle, mutta lupaan tehdä sen asian eteen töitä, että suoritan vähemmän ja elän enemmän.

 Hyväksyn myös sen, että olen eittämättä A-tyypin persoonallisuus, jolle on luonteenomaisempaa tekeminen kuin sohvalla rentoutuminen. Se on myös yksi syy minkä  vuoksi tarvitsen joogaa ja meditaatiota. Hyväksyn myös sen kaikista epämiellyttävimmän asian itsessäni eli sen, että rasitan itseäni välillä liikaa ja olen kuin kiveä pyörittävä saksanpaimenkoira. Ja tämä piirre persoonassani korostuu ennen kaikkea joulua edeltävänä aikana. Armahdan itseni, mutta matka jatkuu ja samalla opettelu kohti rennompaa elämänasennetta. Olen syntynyt maanpäälle oppimaan asioita ja sen aion myös tehdä vaikka välillä otankin taka-askeleita.

Mamma heitti mulle kovan homman kun pitää tuota kinkkua vahtia. Ihan tässä stressiä pukkaa...

Jokainen viettää joulua omalla tavallaan tai ei vietä sitä lainkaan. Toinen tekee suursiivouksen toukokuussa, toinen joulukuussa. Toinen viestittää rakkauttaa lahjoilla, toinen sanoilla ja yhdessäololla ja kolmas näillä kaikilla. Toinen on vegaani eikä voisi koskaan maistaakaan kinkkua, toiselle juuri paistetun kinkun maistaminen on vuoden kohokohta. Toinen haluaa tehdä alusta asti kaikki mahdolliset ja mahdottomat jouluruoat, toiselle riittää vaatimattomampi kattaus. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää ja olla. Sen sijaan rakkaudettomuus ja armottomuus itseään ja muita kohtaan tuhoaa ihmisen hitaasti mutta varmasti. Tärkein joulun sanoma mielestäni on rakastaa lähimmäistä ja itseään sillä ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa.

Rakastin eilen itseäni kun pyysin perheeltäni apua. Rakastin myös heitä kun annoin heille mahdollisuuden auttaa ja kokea itsensä hyödylliseksi. Rakastin itseäni myös siinä hetkessä kun nousin joogamatolta ja annoin periksi harhaileville ajatuksilleni ja loppurentouksen sijasta rentoutin mieleni keskustelemalla mieltä painavista asioista. Kuinka monesti olenkaan pakottanut itseni loppurentoukseen, koska se kuuluu aina tehdä. Ihan aina. Se mitä oikeasti kuuluisi aina tehdä, on kuunnella omaa sydäntään ja sisintään. Sieltä kuuluu viisaita viestejä, jotka liian usein jäävät niiden asioiden jalkoihin joita pitää tehdä.

Haluan rakastaa tänä jouluna kaikkea ja kaikkia. Ihmisiä, eläimiä, siivoamista, leipomista, kauppojen hälinää, itseäni ja Sinua, joka luet tätä nyt. Haluan toivottaa Sinulle itsesi näköistä joulua kaapissa tai kaapin ulkopuolella, sillä se joulu on juuri oikeanlainen Sinulle. Yhtä kaunis kuin Sinä itse.


Mikäli joulustressi yllättää Sinutkin, tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus stressin poistoon:

Ja mikäli joku muukin tekee joulusiivousta, niin tästä linkistä löytyy keittiön siivous meditaatio:



torstai 15. joulukuuta 2016

Piparkakut tuorejuustotäytteellä- VHH, gluteeniton ja viljaton



Varmaan kaikki maailman ihmiset rakastavat pirarkakkuja- paitsi minä! En voi sietää niitä, enkä myöskään joulutorttuja. Laatikoista ja kinkusta nyt puhumattakaan. Mutta tontuista minä tykkään, samoin lahjojen antamisesta ja saamisesta:) Perheemme jouluperinteisiin on kuulunut tietenkin pipareiden leipomiset ja meidän pojat ovat yleensä hoitaneet sen homman ihan pienestä pitäen. Tänä vuonna leivottiin Allun kanssa yhdessä: minä tällä omalla ohjeellani ja Allu valmiista piparkakkutaikinasta. Ja arvatkaapa mitä: kuulemma tällä minun ohjeellani tehdyt oli parempia! Tämä on blogin virallisen laadunvarmistajan eli  meidän Nopan ihan virallinen lausunto. Meinasin vetäistä voitontanssit sen kunniaksi, koska viimeiseen asti Allu meinasi, että tolla ohjeella ei voi tulla hyviä. Sain kuulla asiasta melkoista kuittailua siihen asti kunnes poika maistoi varovasti tekeleitäni ja taputti isällisesti olkapäälle sanoen: "Nyt kyllä sä äiti onnistuit". Nämä ovat varmaan niitä elämän highlitejä, joita sitä kiikkustuolilla muistelee hymy huulilla:)


Näissä piparkakuissa on täytettä, jonka tietenkin voi jättää pois. Halusin täytteen sen vuoksi, että piparkakut näyttäisivät herkullisimmalta ja noh- pakko tunnustaa- eivät maistuisi niin paljon piparkakuilta vaan paremmilta. Mikäli haluat vaalia perinteitä, niin jätä täyte suosista pois. Minun mielestäni piparkakut tuorejuustotäytteellä olivat kyllä parhaita piparkakkuja joita olen eläissäni maistanut. Ja mistään ei tule kyllä niin jouluista tunnelmaa kun piparkakkujen paistamisesta.


Huomio! Täyte kannattaa levittää juuri ennen piparien syömistä, muutoin se kosteuttaa piparkakkuja ja niistä tulee pehmeitä.

Piparkakut ovat vähähiilarisia mikäli käytät makeuttamisessa karppisokeria. Siirapista nyt tulee hieman hiilareita ja gluteenittomista jauhoista myös, mutta suurin osa jauhoista on korvattu mantelijauholla, joka vähentää hiilarimäärää melkoisesti. Jauhot voit tietenkin korvata melkein millä tahansa jauhoilla oman ruokavaliosi reunaehtoja myötäillen. Mikäli korvaat mantelijauhon esimerkiksi kookosjauholla, gluteenittomilla jauhoilla, riisjauholla, maissijauhoilla, gluteenittomilla kaurajauhoilla tai vaikkapa spelttijauholla (sisältää viljaa), niin hiilarimäärä nousee. Ja agavesiirapin voi korvata normi siirapilla halutessasi. Itse käytin tällä kertaa valkoista gluteenitonta jauhoseosta eli sitä perunajauhomaista versiota. Mutta tummilla tulee varmasti ihan yhtä hyviä. Eli älä mieti liikaa vaan käytä niitä jauhoja mitä kaapista löytyy.


Nyt sitten kaikki isot ja pienet tontut pipereita vääntämään. Ja muistakaahan olla kiltisti, sillä tontut kurkkivat ikkunoiden takana myös meitä aikuisia. Minä alan olemaan kiltti vasta aaton aattona ja siinäkin on tekemistä ja pinnistelemistä jouluaattoon asti. Mutta ilmeisesti pukki ymmärtää sen, että tämäkin aika on minulle niin suuri ponnistus että vastaa normi ihmisen muutaman kuukauden kilttinä olemista.

Kuten kuvista näkyy, toimme jo sisälle kolme tonttua (enkä nyt tarkoita tällä perheemme miehiä) varastosta joulutunnelmaa tuomaan. Paljon muita joulukoristeita (kynttilöitä ei tietenkään lasketa) meiltä ei sitten löydykään. Eikös se ole niin, että joulu on ihmisen sydämessä, mielentilassa ja tietenkin piparkakuissa.

Ohje (3 pellillistä):

200 g voita
1,5 dl täysraakaruoko-, karppi- tai kookossokeria*
2 rkl agavesiirappia**
3 dl mantelijauhoa
2 dl gluteenitonta jauhoseosta***
2 tl tai enemmän piparkakkumaustetta
0,5 tl kardemummaa
1 muna
2 tl leivinjauhetta

*Vähähiilarista ruokavaliota noudattavat käyttävät karppisokeria
** Voit korvata normisiirapilla
*** Viljatonta ruokavaliota noudattavat käyttävät esimerkiksi kookosjauhoja

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5-1 tl aitoa vaniljaa*
1 rkl täysraakaruoko-, karppi- tai kookossokeria**
2 liivatetta
tilkka vettä

* Voit korvata vaniljasokerilla
** Vähähiilarista ruokavaliota noudattavat käyttävät karppisokeria

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja siirappi voin sekaan ja kiehauta. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmuna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita hyvin. Muotoile taikinasta levy ja peitä se esimerkiksi kelmulla. Anna taikinan levätä yön yli jääkaapissa. Leivo haluamasi muotoisia piparkakkuja ja paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kiehauta pieni tilkka vettä (maksimissaan 0,5 dl) ja lisää liivatteet kiehuvan veden sekaan (purista ensin ylimääräinen vesi pois liivatteesta). Sekoita tasaiseksi ja lisää varovasti tuorejuustoseokseen koko ajan sekoittaen. Laita seos jääkaappiin jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi.

Täytä piparkakut juuri ennen tarjoilua, etteivät ne pehmene täytteen vaikutuksesta.


Täältä löydät blogin muita ruokaohjeita:

tiistai 13. joulukuuta 2016

Hiusten värjääminen mustalla ja punaisella kasvivärillä

Postaus kertoo hiusten värjäämisestä mustalla ja punaisella kasvivärillä. Postaus on toinen yhteistyöpostaus Marianne Lepän kanssa. Ensimmäisen aiheena oli detox jooga harjoitus, joka löytyy täältä: http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/10/detox-jooga-puhdistusta-keholle-ja.html.

Olen pyrkinyt vähentämään kemikaaleja ihan kaikessa missä pystyn eli kodin puhdistusaineissa, kosmetiikassa, hiustenhoitotuotteissa, deodorantissa, huonekaluissa jne. Mutta hiuksiani olen värjännyt pari kertaa vuodessa, koska en ole keksinyt mitään vaihtoehtoa synteettiselle värjäämiselle. Alkuvuodesta päätin, etten enää värjää hiuksiani ollenkaan. Juurikasvu yhdistettynä auringonpolttamaan haalistuneeseen kestoväriin ajoi minut kuitenkin lähes hulluuden partaalle viime heinäkuussa- tiedät varmaan tunteen? En enää kestänyt, vaan kävin värjäämässä hiukset taas kerran synteettisesti. En halunnut väriä kuitenkaan päänahkaani ja hiukseni värjättinkin tumman ruskealla kestovärillä ns. foliotekniikalla, jossa väriaine ei ole kosketuksessa päänahan kanssa. 

Kasvivärjäys sopii punatukkaisille, ei bruneteille- näin olen ymmärtänyt. Olen useita kertoja vuosien varrella kysellyt kampaajilta tummista kasviväreistä ja niiden toimivuudesta kuullen ettei tumma kasviväri ole kovinkaan toimiva. Ongelmia saattaisi olla värin pysyvyydessä ja siinä, että lopputulos voisi olla vihertävä, mikäli hiukset ovat kovin vaaleat.

Paikallisessa ekokaupassa vieraillessani silmiini osui ensimmäistä kertaa tumman ruskea ja musta kasviväri. Kyselin myyjiltä sen toimivuudesta ja sain tietää, että kyllä se toimii ihan hyvin. Toki pysyvyys ei tietenkään ole kestovärjäyksen luokkaa, tuoksu saattaa olla melko voimakas, väri on vihreää jauhetta, joka itse sekoitetaan lämpimään veteen jne. Kiinnostus heräsi entisestään ollessani ystäväni ja yhteistyökumppanini Marianne Lepän kanssa lounaalla. Sain nimittäin tietää, että hänellä on monivuotinen kokemus kasvivärillä värjäämisestä. Mariannella on luonnonkiharat todella syvän punaiset puolipituiset hiukset. Kyselin tarkkaan miten värjäys suoritetaan, kauanko väri pysyy, mitä tuotetta hän suosittelee, paljonko maksaa ja mistä hän ostaa tuotteet. Tätä on pakko kokeilla!


 Keltanokka ja kokenut kasvivärjääjä



Olen värjännyt hiukseni kasvivärillä kokonaiset kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli marraskuussa 2016. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä minulla oli noin 6 sentin juurikasvua lukuun ottamatta vielä synteettistä väriä hiuksissa puolen vuoden takaisesta värjäyksestä johtuen. Oli täysi kysymysmerkki miten kasviväri tarttuu synteettisesti värjättyyn hiukseen. Olin lukenut, että lopputulos paranee sitä mukaa, mitä enemmän kasvivärjäyksiä on takana. Annoin Khadi merkkisen kasvivärin vaikuttaa kaksi tuntia. Olin lopputulokseen tyytyväinen. Väri oli helppo levittää, tarttui hyvin, hajukaan ei häirinnyt vaikka oli kyllä kieltämättä voimakas eli väri tuoksui kasville ja oli väriltään vihreää. Hiukset olivat värjäyksen jälkeen todella hyvän ja hoidetun tuntuiset. Väri oli kuitenkin ehkä hieman liian vaalea minulle. Päätin kokeilla kuukauden kuluttua indigoa eli mustaa...



Marianne Leppä (kuva alla) taasen tutustui hennavärjäykseen ensimmäisen kerran 90 -luvun puolessa välissä ja värjäili luonnonkiharia hiuksiansa eri hennasävyillä ja tottui olemaan punapää. Vuonna 2002 hän halusi saada oman vaalean värin takaisin ja koska hennaa on tosi vaikea ellei mahdoton saada pois värinpoistolla, hän leikkautti lyhyet hiukset. Alkuun ystävät/tuttavat luulivat, että hän oli värjännyt hiukset vaaleiksi ja kerrottuaan ettei hän ole oikeasti punapää ystävät totesivat, että olivat luulleet niin, koska punainen väri sopii hyvin. Muutamia vuosia hän viihtyi blondina, jota tosi sävytteli/värjäili kaupan väreillä vaaleammaksi tai punasävyiseksikin välillä. Vuonna 2009 hän palasi takaisin hennaan ja on ollut tosi tyytyväinen. Marianne toteaa, että hennaaminen kotona on tietenkin oma ohjelmanumeronsa, mutta tulos on aina yhtä tyydyttävä. Hiukset ovat hyväkuntoiset ja leikkauskin hyvä, kiitos ammattitaitoisen kampaajan. Marianne hoitaa hiuksiaan säännöllisesti kookosöljyllä, samoin kuin minäkin.


Marianne ja hänen ihanat luonnonkiharat punaiset hiuksensa

Sugarilta testiin musta kasviväri ja Flown luomu hiustenhoitotuotteita

Sain Sugarilta testiin mustan Radico merkkisen kasvivärin, 4 shampoopalaa ja kaksi Kanerva hiushuutelua. Olen jo pitkään etsinyt laadukkaita luomu hiustenhoitotuotteita, niitä kuitenkaan löytämättä. Flown tuotteet kiinnostivat erityisesti sen vuoksi, koska shampoopaloista löytyy mm. tummien, punaisten ja vaaleiden hiuksien väriä syventäviä shampoopaloja. 



 Värjäsin hiukseni mustalla Radicon kasvivärillä puolitoista viikkoa sitten muutamaa tuntia ennen ylioppilasjuhliin lähtöä. Eli luotto oli kova:) Tuoksu oli todella mieto kasviväriksi. Vihreä jauhe sekoitettiin lämpöiseen veteen, levitettiin pestyihin hiuksiin ja annettiin vaikuttaa myssyn alla. Pakkauksessa oli mukana myssyn ja värin lisäksi myös suti, joka helpottaa värin levittämistä. Annoin värin vaikuttaa 2,5 tuntia. Väri huuhdeltiin pois pelkällä vedellä ja se irtosi todella helposti ihosta ja vaatteista. Pesin hiukset shampoolla vasta muutaman päivän kuluttua värjäyksestä. Hiukset olivat uskomattoman pehmeän tuntuiset värjäyksen jälkeen. En havainnut hiuksissa mitään kasvin tuoksua värjäyksen jälkeen päinvastoin kuin edellisellä kerralla, jolloin käytin Khadin hiusväriä. 




Hiuksista tuli todellakin mustat, käsittämätöntä. Ei sellaiset kovan sinisen mustat, vaan jos voi tällaista ilmaisua käyttää, niin pehmeän mustat. Tai hiilen mustat on vielä parempi ilmaisu. Jopa kaksi vaaleaa raitaa meni peittoon, mutta ovat parin pesun jälkeen alkaneet kuultaa värin alta läpi. Kun lopputulos vielä syvenee toistuvien värjäysten myötä, niin olen täysin vakuuttunut, että pärjään loppuelämäni kasvivärillä. Väri pysyy noin 4 viikkoa ja värin pysyvyyteen pystyy vaikuttamaan positiivisesti siten, että käyttää luomu hiustenhoitotuotteita. Hiukset ovat olleet ihanan hoidetun tuntuiset värjäyksen jälkeen ja olenkin vakuuttunut siitä, että kasvivärjäys todella hoitaa päänahkaa ja hiuksia. Ei enää ikinä synteettistä väriä. Ihanaa!!

Lue lisää Radico kasviväristä täältä:
http://www.luonnonkosmetiikka.fi/tuotesarjat/radico


Tältä hiusten väri näyttää kahden pesun jälkeen värjäyksestä

Flown hiusten omaa väriä syventävät shampoopalat ja hiushuuhteet

Flown shampoopaloista itse olen käyttänyt tummille hiuksille tarkoittua Brunette shampoota ja Mariannelle annoin Punatukan eli punaisten hiusten väriä syventävän shampoon. Aluksi olin epäileväinen, miten tuote toimii sillä se näyttää ihan käsisaippualta. No toimii ihan mielettömän hyvän ja onkin tähän asti testaamistani ekoshampoista ylivoimaisesti  paras. Hiukset kastellaan ja shampoopalaa hierotaan päänahkaan. Shampoo vaahtoutuu todella helposti eikä saippuaa todellakaan tarvitse paljoa laittaa. Voin vaan kuvitella miten kauan yksi shampoopala kestää eli melkoisen ekologinen ja edullinen tuote.

Lue lisää Flown shampoopaloista täältä:
Ollaan testattu Marianne kanssa myös Kanerva Hiushuuhdetta, joka parantaa värin pysyvyyttä. Veden sekaan sekoitetaan ruokalusikallinen hiushuuhdetta ja kaadetaan hiuksiin, annetaan vaikuttaa hetken ja huuhdellaan pois. Tuote palauttaa hiuspohjan ja hiusten luonnollisen pH:n. Olin todella vaikuttunut tuotteen tehosta, sillä hiukset olivat niin kammattavat ja sileät, etten meinannut uskoa lopputulosta. Rehellisesti sanottuna, en pidä tuotteen tuoksusta, mutta muutoin todella upea tuote. Ehdottomasti alan käyttämään tätä tuotetta säännöllisesti.

Lue lisää Flown hiushuuhteesta täältä:
Kasvivärjäyksen positiivisia ja negatiivisia puolia:

Positiivista:

* Ekologisuus
* Ei synteettisiä kemikaaleja
* Edullisuus (yksi kasviväri maksaa 10-20 euroa ja puolipitkiinkin hiuksiin väriä riittää kahdeksi värjäyskerraksi, lyhyisiin hiuksiin useammaksi kerraksi)
* Helppo levittää
* Helppo puhdistaa iholta, vaatteista, pinnoilta 
* Hoitaa hiuksia ja päänahkaa
* Voi olla hyvä vaihtoehto kemiallisille hiusvärille allergisoituneille (toki kasvillekin voi olla allerginen)

Negatiivista:
* Värin kesto noin 4 viikkoa
* Saatavuus ei ole synteettisten värien luokkaa eli värejä myyvät lähinnä ekokaupat ja tietenkin netistä voi tilata
* Tuoksu saattaa olla häiritsevä ainakin joissakin merkeissä

Huomioithan tätä postausta lukiessani, että minulla on todellakin kokemusta kasvivärjäyksestä sen kokonaiset kaksi kertaa. Eli mistään ihan huippuasiantuntijuudesta tässä suhteessa ei voi puhua. Aion jatkaa värjäämistä ja myös postailua asian tiimoilta, samoin kuin hiusten hoitamisesta luonnonmukaisin keinoin. Kerrothan omista kasvivärjäys kokemuksistasi blogin kommenttikenttään. Olisi mielenkiintoista kuulla!

Vähän hirvittää, että eikai tuo Mamma vaan meinaa mun turkkia alkaa kasvivärjäämään?

lauantai 10. joulukuuta 2016

Rakkauden alkuhuumasta parisuhteen tappavaan arkeen


Tämä postaus sisältää ajatuksia parisuhteesta; rakkauden alkuhuumasta, tappavasta arjesta ja siitä kuka viime kädessä on vastuussa omasta onnellisuudestaan.


Alkuhuuma

Ihminen, joka on joskus ollut rakastunut, muistaa sen kutkuttavan tunteen vatsanpohjassa kun katselee omaa rakastaan vaalean punaisten silmälasien läpi. Kaikki toisessa on täydellistä, olemme niin samankaltaisia. Hän on se puoliskoni, jota olen koko elämäni kaivannut. Jota ilman en koskaan ole kokonainen. Erossa vietetyt hetket ovat tuskallisia ja niin usein sinut yllätetään kaukainen katse silmissäsi unelmoimassa rakkaastasi. Tuosta täydellisestä ihmisolennosta, joka saa sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi, maailman tärkeimmäksi ihmiseksi. 

 Ollessasi rakastunut, tunnet kuinka haavasi alkavat umpeutua ja niihin laitetaan rakkauden balsamia. Aina kun tuo täydellinen kumppanisi katsoo tai koskettaa sinua rakastavasti, tunnet eläväsi joka solulla. Olet elossa! Jokainen askel tuntuu niin keveältä, haluat ostaa uusia vaatteita, muuttaa ruokavaliotasi terveellisemmäksi, näyttää niin hyvältä kuin mahdollista. Ja näytätkin, koska aito rakkaus hohtaa kasvoiltasi eikä tuota loistetta voi peittää meikkivoiteella eikä puuterilla. Työkaverisikin huomaavat muutoksen ja uteliaana kyselevät mitä elämässäsi on tapahtunut.

Kun olet hänen kainalossaan, kaikki huolet ja murheet unohtuvat. Lisämunuaiset tuottavat vähemmän stressihormooneita, syke laskee kunnes taas kiihtyy rakkauden palavasta nektariinista. Toisen kainolossa voi jopa olla selvä sinun mentävä kolo. Tunnet niin syvästi, että sinut tai hänet on rakennettu sinun tai hänen puuttuvasta kylkiluusta. Tätä tunnetta on turha yrittää selittää kenellekään, kuitenkin teet sitä lakkaamatta. Kiusaat ystäviäsi ja työkavereitasi kertomalla tosiasioita onnestasi. Etkä jaksa kuunnella sarkastisia ja väsyneitä kertomuksia, kuinka alkuhuuma katoaa kahden vuoden kuluttua. Petettyjen sielujen katkeraa vuodatusta - ajattelet. 

Arki

Mikäli sinulla on puolisosi kanssa täysin samanlainen energiataso, elämä voi ilmeisesti olla yhtä harmoniaa ja täydellistä tasapainoa. Toinen vaistoaa toisen mielenliikkeet pelkästä olemuksesta ja ehtii tehdä asiat ennen kuin toinen ehtii edes pyytää. Tai osaa antaa puolison tarvitsemaa hiljaisuutta ja rauhaa juuri kuin toinen on sen tarpeessa ja joskus jopa ennen kuin tämä itse sitä tajuaa. Suhde on aivan varmasti tasapainoinen, onnellinen ja stressitön, mutta tapahtuuko siinä kasvua? Hioutuvatko särmät lainkaan mikäli koskaan ei ole ristiriitoja tai erimielisyyksiä? Ehkäpä nämä särmät hiutuvat sitten työelämässä, ystävyyssuhteissa tai vaikkapa omien lasten kanssa. Eihän kaikki ihmisenä kasvu tarvitsekaan tapahtua parisuhteessa, kasvaa voi muutenkin. Mutta kun kuulen pelottavan lauseen "Me ei koskaan riidellä", kylmät väreet menevät pitkin selkärankaani enkä pysty mitenkään sanomaan, "Ai kun ihanaa". Mieleeni tulee ensimmäisenä iso persialainen kallis matto, jonka alle on lakaistu paljon asioita ja jonka alustaa ei koskaan siivota. On helpompi imuroida pelkästään maton päältä, maton alla haisee se itse.

Pitkässä parisuhteessa, jossa eletään normaalia joskus hektistäkin arkea, alkuhuuman vaaleanpunaiset silmälasit joudutaan jossakin vaiheessa riisumaan pois. Tällöin puoliso ja parisuhde näyttäytyvät realistisessa valossa. Jokainen meistä varmasti tunnistaa tilanteen, jossa puolison ilme, äänenpaino tai joku tietty ärsyttävä tapa nostaa kierroksia hetkessä nollasta sataan ja lisää ärsytystä pikku hiljaa johtaen kunnon riitaan. Toinen mököttää, toinen huutaa ja itkee, toinen ottaa kylmän anna-mun-olla-ei-vois-vähempää-kiinnostaa- ilmeen kasvoillensa ja marttyyrikortit vedetään esiin. Tunne on täydellinen vastakohta rakastumisen tunteelle. Se repäisee meidät ihan eri maailmaan, eri energioihin. Mitä on tapahtunut, eikö kumppanini olekaan minulle tarkoitettu? Eikö hän olekaan täydellinen? Todennäköisesti kumppani on se oikea juuri minulle, mutta täydellinen hän ei ole. Enkä minäkään.

"On yhtä vaikeaa elää sen kanssa, jota rakastaa, kuin rakastaa sitä jonka kanssa elää.” Jean Rostand

Miten usein sortuukaan ajatteluun, että päiväni oli niin täydellinen kunnes puoliso sanoi tai teki niin ja näin ja pilasi päiväni! Tai kun avaat aamulla silmäsi ja ensimmäisenä haistelet hänen ruusuntuoksuista hengitystään ja kuulet kuinka puolisosi röyhtäisee eliset valkosipulin tuoksut, niin mietit miten ihmeessä voi päivä tästä hyvänä jatkua? Ja kun olet tuhat kertaa sanonut samasta asiasta ja se "pöhlö" ei vaan tajua ja tekee juuri päinvastoin kun olen pyytänyt, toivonut ja rukoillut. Hän tekee sen ihan varmaan tahallaan, jotta päiväni olisi pilalla. Kaikista pahinta on kun huomaa toistavansa niitä lapsuudenkodin vanhoja epäterveitä malleja, joista on sanoutunut irti omassa parisuhteessaan. Lähtiessään kotoa on ikäänkuin pakannut mukaan matkalaukun, joka on täydetty niillä hyvillä oman lapsuudenkodin parisuhdemalleilla. Ei ole voittajaolo, kun huomaa narisevansa juuri samalla äänensävyllä ja ilmeellä kuin omat vanhempansa. Enhän minä tuota asiaa laukkuuni pakannut, enkö siis hallitse omaa elämääni?

Kenen vastuulla on oma onnellisuuteni?

Olisinko onnellinen, jos minulla olisi hienompi koti, iso auto tai pankkitilillä enemmän rahaa? Jos olisin menestyneempi tai terveydentilani olisi parempi? Tai mikäli lapseni olisivat tehneet mielestäni parempiä valintoja elämässään? Tai jos puolisoni tekisi sen tai tämän asian toisin?  Varmaan monet edellämainitut ja monet muutkin asiat toisivat hetkellistä iloa ja helpotusta  elämääni, mutta tuskin mitään pysyvää onnellisuutta. 

Inhimillisen elämän  arvopohja ja parisuhdemallit muovautuvat lapsuudessa. Mitä enemmän lapsi saa rakkautta, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on selviytyä elämän myrskyistä omissa ihmissuhteissaan. Rakkauden puute lapsuudessa saattaa aiheuttaa helposti ongelmia aikuisuuden ihmissuhteissa. Tämä puolestaan saattaa johtaa sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriintymiseen ja vetäytymisen kautta jopa syrjäytymiseen mihin alkoholi, huumeet ja väkivalta voivat tuoda hetken helpostusta. Rakkauden ja rajojen kautta lapselle kehittyy eheä persoonallisuus ja terve itsetunto, jonka avulla hän pystyy vetämään terveet rajat oman persoonallisuutensa ympärille ja ottaa vastuunsa omista tunteistaan ja onnellisuudestaan.

"Ihminen, joka aidosti rakastaa itseään ei tunne tarvetta saada toisia vakuuttumaan omasta erinomaisuudestaan. Oma sisäinen hyväksyntä riittää." Wayne W. Dyer

Rakkauden tarve on ihmisen perustarve. Kyky rakkauden antamiseen ja sen vastaanottamiseen on mielestäni suorassa yhteydessä itse kunkin itsetuntoon ja kykyyn rakastaa ja hyväksyä itsemme juuri sellaisena kuin tässä ja nyt olemme.  Rakkauden tunnustaminen vaatii rohkeutta: olemme sen edessä haavoittuvaisia, koska paljastamme syvimmät tunteemme ja meitä on silloin helppo loukata. 

 Arki ei aina ole yhtä juhlaa, mutta jos parisuhde pohjautuu vahvaan rakkaudelliseen kokemukseen, niin se antaa hyvän pohjan yhteiselle elämälle. Turvallinen, lämmin ja kannustava ilmapiiri perheessä mahdollistaa luovuuden ja ihmisenä kasvamisen. Silloin on helppo olla oma itsensä. Rakkauden ”riski” kannattaa ottaa, sillä ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa. Kun rakastat toista ihmistä, niin tottakai haluat tehdä hänet myös onnelliseksi. Jokainen on kuitenkin viime kädessä oman onnensa seppä eli itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. 

  "Vain pikkupojat ja vanhat miehet tuhahtavat rakkaudelle." Louis Auchincloss;


Tämä postaus on kirjoitettu yhdessä mieheni Kari Sjöholmin kanssa.