lauantai 12. joulukuuta 2015

Joogaa ja vyöhyketerapiaa

 

Vietimme ihanan lauantai-illan rakkaan ystäväni Jaanan kanssa. Olemme jo monien vuosien ajan viettäneet meille molemmille hyvin erityisiä hetkiä yhdessä, joita nimitämme sessioiksi: ensin joogaamme yhdessä minun ohjauksessani ja sen jälkeen Jaana tekee minulle
vyöhyketerapiaa. Kokemus on hyvin puhdistava ja terapeuttinen jo pelkästään kahden melko voimakkaan menetelmän/hoitomuodon ansiosta, mutta erityisesti siksi, että tämän ainutlaatuisen hetken saa jakaa todella tärkeän henkilön ja ystävän kanssa, on jo aivan luksusta. Vyöhyketerapian jälkeen vietämme vielä kiireettömän hetken teekupposen äärellä ja käymme läpi kuulumiset. Vaikka molemmilla on omat kiireemme työ- ja perhe-elämässä, näistä sessioista pyrimme pitämään kiinni, koska ne ovat niin voimaannuttavia, että niistä saa energiaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Ne ovat minilomia arjen keskellä ja tekevät arjesta juhlaa.

Tänään teimme vinyasatyyppisen joogan kynttiöiden valossa Beethovenin soidessa taustalla. Käytän paljon musiikki joogatessa vaikka yleensä joogaharjoitukseen ei kuulu taustamusiikki. Joskus taustalla soi intiaanimusiikki (esimerkiksi Oliver Shanti & Friends), joskus Tony O´Connor, mutta erityisesti pidämme klassisesta musiikista. Ehdottomat suosikit ovat Beethoven, Mozart tai Bach. Klassinen musiikki vaikuttaa hyvin syvälle ja tekee harjoituksesta syvän hengityksen kanssa erityisen voimakkaan. Kun aloitimme vuosia sitten näiden sessioiden pitämisen, saatoin kärsiä voimakkaista puhdistusoireista seuraavana päivänä: päätä tai lihaksia särki, saattoi tulla flunssainen tai väsynyt olo. Puhdistusoireet ovat taaksejääneitä ja nykyään sessiot joko rauhoittavat tai energisoivat sen mukaan, mitä keho ja mieli kulloinkin tarvitsee.

Joogan jälkeen Jaana teki minulle vyöhyketerapiaa. Mietimme tänään, että kuinkahan monta kertaa minulle on tehty vyöhyketerapiaa elämäni aikana ja tulimme siihen tulokseen, että viimeisen viiden vuoden aikana ainakin yli 100 kertaa. Ensimmäisen kerran Jaana hoiti minua vuonna 2000 ja ensimmäiset yhteiset joogakokemukset meillä on ollut jo 2000- luvun alussa asthangajoogasta. Käsittämätöntä, miten tarkasti Jaana pystyy lukemaan kehoani jalkapohjista. Hänelle ei tarvitse kertoa päänsärystä tai kurkkukivusta, koska hän sen heti huomaa kun tekee hoitoa. On myös ihanaa, että jos jotain uutta tai minulle vierasta on tapahtunut, hän huomaa sen hyvin nopeasti.


Tuto yleensä osallistuu meidän sessioomme ja hetken kuluttua koira veteleekin asthangasta tuttua voimakasta kurkkuhengitystä eli ujjayi hengitystä. Koira oppi sen jo ihan pentuna minua matkimalla ja yleensä joogaharjoituksen lopussa se onkin syvästi rentoutunut. Tänään tämä karvainen joogi joutui kuitenkin poistumaan huoneesta, koska vinyasa osuus meni neidon osalta hieman liian vauhdikkaaksi. Ilmeisesti oli ollut Jaanaa vähän ikävä kun piti aina aurinkotervehdyksen aikana sukeltaa vatsan alta ja nuolla kasvoja.


Jaanalla on oma vakiintunut asiakaskuntansa ja koska hän tekee vyöhyketerapiaa varsinaisen työnsä ohella, hän ei pysty tällä hetkellä ottamaan uusia asiakkaita muutoin kuin ihan poikkeustapauksessa.

Tulen jatkossa kirjoittamaan aiheesta "joogastressi" eli mitä tapahtui kun jooginen elämäntapa muuttui suorittamiseksi...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti