keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Katse eteen ja suupielet ylöspäin























Kuluneen vuoden viimeinen puolikas oli raskas, mutta se on nyt mennyttä. Olen usein sanonut, että kun vastoinkäymisiä tulee ei pitäisi sanoa miksi minä, vaan että testatkaa minua. Minua todella testattiin monella tavalla...

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Teen vastoinkäymisestä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan."

En voisi paremmin muotoilla omia ajatuksiani kuin tämän Elastisen kappaleen kertaussäkeistön sanoin. Elämään kuuluu vastoinkäymiset, onnistumiset ja tasaiset jaksot. Kulunut vuosi oli raskas, mutta se on nyt mennyttä. Olen usein sanonut, että kun vastoinkäymisiä tulee ei pitäisi sanoa miksi minä, vaan että testatkaa minua. Not why me- try me (kuulostaa englanniksi paljon paremmalta). Minua todella testattiin monellakin eri tavalla, enkä osaa vielä olla kiitollinen tapahtuneista asioista. En kuitenkaan kapinoinut vastaan, ehkä vähän, enkä juossut karkuun. Olenko siis selvinnyt kaikesta? En, mutta eteenpäin ollaan menossa ja olen hengissä. Vaikeudet vahvistaa sanotaan. Ei tunnu todellakaan siltä, että olen vahvistunut tapahtuneesta. Ei vielä. Sekin päivä tulee, mutta sen aika vaan ei ole vielä. Opinko mitään? Toivottavasti, sillä kokemuksesta tiedän, että koettelemukset toistuvat niin monta kertaa, kuin olen oppiläksyni oppinut.


"Aloitan ittestäni, korjaan mun mielen. Nostan mun katseen ja mun suupielen".

Paljon tapahtui hyvääkin ja paljosta saa olla kiitollinen. Paljon rakkautta, iloa, hersyävää huumoria, onnistumisia ja jopa todeksi muuttuneita unelmia. Yhteenkuuluvuutta ja elämän rajallisuuden tajuamista. Viimeistään tänä vuonna ymmärsin, että elämä voi loppua hetkessä eikä sen jatkumisesta ole takuuta. Ainut mitä voi itse tehdä, on nauttia joka hetkestä ja ympärillä olevista rakkaista ihmisistä. Mikään ei maailmassa ole tärkeämpää kuin kohtaamiset läheisten ja yleensäkin ihmisten kanssa. Mikään materia eikä menestys voi niitä korvata.

"Mun ei täydy vaan mä saan."
"Asenne ratkaisee, oon nähnyt senkin."

Ensi vuosi tulee olemaan rauhallinen. Näin tapahtuu aina raskaan elämänjakson jälkeen. Muutoksen tuulet puhaltavat monestakin suunnasta ja se asettaa omat haasteensa tulevalle vuodelle. Oma asenne tulee ratkaisemaan miten muutoksista selvitään. Aion selvitä hyvin. Omilla valinnoilla pystyy paljon vaikuttamaan siihen millainen vuodesta tulee vaikka elämää ei pystykään hallitsemaan. En voisi kuvitella elämääni ilman unelmia, sillä peloissa ja unelmissa on ihmisen tulevaisuus. Ja sen minkä pystyy kuvittelemaan, pystyy myös toteuttamaan.

Neiti Näpsäkkä meni jo:)


Tähän maailman parhaaseen treenikuvaan päätetään tämäkin vuosi:) Vuosi 2015 meni jo, nyt katse eteen ja suupielet ylöspäin. Mites on niiden uuden vuoden lupausten laita? Niitä ei nyt ole eikä tule. Sen sijaan yritän elää rehellistä ja läsnä olevaa elämää ja toivon, etten kävele niiden ihmisten ohi, jotka tarvitsevat minua ja joille voisin jotakin itsestäni antaa. Toivotan Sinulle rakas lukijani ja ystäväni rakkauden täyteistä tulevaa vuotta<3

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Mykoplasman hoito yrteillä

Pitkittyessään mykoplasmasta voi tulla todellinen riesa  myös muille kuin huippu-urheilijoille. Suurin osa suomalaisista sairastaa tämän taudin ihan normaalina flunssana edes tietämättä elimistössä jylläävistä pienistä bakteereista, kun taas osalla ihmisistä taudista tulee pidempiaikainen riesa.
 
 

Mikä on mykoplasma ja miten se todetaan?

Mykoplasmat ovat bakteereja pienempiä mutta viruksia suurempia pieneliöitä. Ne eroavat bakteereista siinä, ettei niillä ole lainkaan soluseinää vaan sen sijaan sijaan kolesterolia sisältävä solukalvo. Soluseinän puuttumisen takia harvat antibiootit tehoavat mykoplasmoihin. Mykoplasmoja tunnetaan lähes pari sataa erilaista, mutta niistä vain reilu kymmenkunta aiheuttaa ihmisille tauteja.

Diagnoosi on mahdollista verinäytteestä tehtävällä kokeella, mitä varten tarvitaan kaksi seeruminäytettä kahden viikon välein. Diagnoosi perustuu tällöin näytteistä löytyviin suurentuneisiin vasta-ainepitoisuuksiin (nielu- ja yskösnäyte). 

Tämän enempää en mykoplasmasta kirjoita, koska en ole lääkäri vaan keskityn kirjoittamaan omasta taistelustani tätä bakteeria vastaan.

Viime syksynä  elo-syyskuussa 2015 sairastin pari lievää ja kuumeetonta (epätavallista mykoplasmalle) flunssaa, jossa oireena oli kurkkukipu ja nuha ja lievä yskä. Selätin flunssat nopeasti, mutta ne jättivät jälkeensä korkean sykkeen ja outoja yleisoireita, mutta ei mitään vakavaa. Viime vuosina en ole juuri flunssasta joutunut kärsimään ja koska perheen huippu-urheilijalla oli juuri todettu tuore myko, tiesin saaneeni tartunnan. Asia varmistettiin ensin bioresonanssilaitteella ja myöhemmin verikokeella.

Syyskuun lopussa aloin käydä varovasti taas juoksulenkillä ja kuntosalilla. Rasituksen aikana en juurikaan huomannut mitään tavallista poikkeavaa, rasituksen jälkeen kylläkin. Yleensä illalla alkoi sydän hakkaamaan voimakkaasti ja nopeasti. Korvaa vihloi ja tuli flunssainen olo. Tämä toistui aina kun rasitin itseäni fyysisesti. Mutta edelleenkään ei mitään vakavaa, ei edes keuhkoputken tulehdusta tai muuta vastaavaa. Pidin taukoa treenaamisesta, mutta muutaman viikon tauko ei auttanut mitään vaan tilanne jatkui samana.

Kävin kolmella eri lääkärillä syksyn aikana ja kaikilla oli eri mielipide mykoplasman hoidosta. Se oli todella hämmentävää. Lääkärit olivat yhtä mieltä taudin haasteellisuudesta ja myös siitä, etteivät antibiootit välttämättä tehoa bakteeriin enää myöhäisemässä vaiheessa. Mikäli kuuri aloitetaan heti kahden viikon sisällä tartunnasta, se tehoaa yleensä aina. Paras hoito olisi lepo ja tietenkin kehon vastustuskyvyn boostaaminen eri tavoin.

Syksyllä kävin muutaman kerran otsonihoidossa Klinikka Kaarina Krogeruksella ja siitä oli selvästi apua (otsonihoidosta tulee oma postauksensa alkuvuodesta). Minulle tehtiin myös vyöhyketerapiaa ja kävin homeopaatilla. Marraskuussa sairastuin taas flunssaan ja vasta-aineet otettiin uudestaan, jolloin todettiin myko arvojen olevan edelleen kohollaan (IgM), mutta laskussa. Selätin taas flunssan nopeasti, mutta syke jäi korkealle ja rasituksen sieto heikkeni entisestään. Jo pelkkä kävelylenkki sai sydämen hakkaamaan. Jotain pitäisi vielä keksiä...

Yrttiprotokolla

Otsonihoidossa käydessäni sain kuulla, että Saksassa lääkärit hoitavat mm. borrelioosia ja mykoplasmaa pitkillä, kuukausia kestävillä yrttikuureilla (myös monta kuukautta kestävillä antibioottikuurilla). Mietin asiaa jaksanko sitoutua kuuriin puoleksi vuodeksi ja myös hinta hirvitti. Hoito ei olisi ilmaista, ei todellakaan. Yrttien lisäksi pitäisi käyttää lukuisia lisäravinteita, jotta vastuskykyä saataisiin nostettua. Ympärillä kaksi parhainta ystävääni alkoivat yskiä ja heilläkin todettiin myko. Toinen heistä meni huonoon kuntoon ja nyt epäillään astmaa. Vielä kun kuuntelin muutaman henkilön tarinan pitkittyneestä taudista päätin aloittaa kuurin, koska halusin itseni kuntoon mahdollisimman nopeasti- tai edes joskus!

Jaakko Linkosuonio on kirjoittanut laajasti blogissaan eri yrttiprotokollista. En ala kirjoittamaan samoja asioita uudestaan joten tietoa löytyy täältä
http://jarkkolinkosuonio.blogspot.fi/2015/11/kroonisten-infektioiden-hoito.html

Hoidon aloittaminen

Sain yrtit Klinikka Kaarina Krogeruksen kautta ja aloitin kuurin 20.11.2015. Yrtit ja lisäravinteet otetaan kolme kertaa päivässä tyhjään mahaan. Yrtit ovat todella voimakkaita ja virkistävä vaikutus tuntui välittömästi. Mietin, miten saan nukuttua yöllä jos illalla tempaisen yrtit. No, tästä tulikin myöhemmin ongelma.

Yrttien virkistävä vaikutus alkoi tuntua siis välittömästi. Kahden viikon kuluttua yleisvointi oli jo hieman parempi. Kolmantena viikkona olin todella sairas: väsytti, syke oli todella korkealla ja olo oli flunssainen. Myöskin niveliä kolotti. Yrttihoitoihin kuuluu oireiden pahentuminen (Herx reaktio) jossakin vaiheessa ja se on merkki hoidon tehoamisesta. Onneksi olo helpotti alle viikossa ja olenkin vakuuttunut, että kyse oli herxistä. Kaksi viikkoa sitten aloin heräämään aamulla tosi aikaisin (neljän viiden aikaan). Mitään ongelmaahan ei olisi ellen olisi päivällä väsynyt. Aikaisemmin en ole kärsinyt uniongelmista vaan olen nukkunut sikeästi ja pitkään. Viime viikolla tulin työmatkalta kotiin vasta illalla ja otin yrtit klo 21 sillä seurauksella etten nukkunut koko yönä. Olenkin alkanut ottamaan iltayrtit ennen klo 18.00. Se on hieman helpottanut nukkumista, mutta vieläkään en nuku yhtä hyvin kuin ennen.

Tilanne on nyt siis hyvä ja yrttien käyttöä on takana 5 viikkoa. Lähtötilanne oli tapauksessani hyvä, koska IgM arvot olivat melko matalat (25 marraskuussa, aikaisemmin korkeammat) enkä kärsinyt mistään vakavista oireista kuten tulehduksista tai keuhkokuumeesta. Jatkan edelleen yrttien käyttöä ja kirjoitan kuukauden välein kokemuksiani niistä tänne blogiin.

Tilaan nykyään yrtit suoraan Nutramedixiltä (tulee huomattavasti halvemmaksi). Osoite löytyy täältä

http://www.nutramedix.com/store/pc/viewPrd.asp?idcategory=3&idproduct=44

Yrttihoito suunnitellaan aina yksilöllisesti lääkärin tai terapeutin kanssa.

Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne mykoplasmasta!








tiistai 22. joulukuuta 2015

Merry Christmas



                      Toivotamme iloista ja...





 ...rauhallista Joulua kaikille:)




sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukinkkusi elämä


Unelmissani treenaan oman röhnöttävän sikani kanssa tottista. Sialla, joka päihittää älykkyydessään koiran, olisi paljon virikkeitä, joilla se saisi tyydyttää uteliasta luontoaan.

Viime aikoina olen alkanut miettimään yhä enemmän tuotantoeläinten elämää. Onko lehmä saanut elää elämänsä pihatossa vai parsinavetassa. Onko se päässyt vapaasti laiduntamaan ja liikkumaan. Onko emakko joutunut elämään lähes puolet vuodesta kääntymistä ja liikkumista estävässä porsitushäkissä (Ruotsissa ja Norjassa kielletty) vai onko se saanut porsia vapaana (luonnonmukainen eläintuotanto). Yhä useammin päädyn ostamaan luomutuotteita, joka takaa tuotantoeläimille paremmat ja lajityypillisemmät olosuhteet ja joka kerta kun ostan niitä, harmittaa niiden kallis hinta. Miksi joudun maksamaan enemmän tuotteesta, jossa huomioidaan eläimen lajityypillisyys paremmin?

Mieheni voitti golfkisoista meille 7 kilon joulukinkun, joten emme  päässeet vaikuttamaan mistä tilalta kinkku on hankittu (itse en edes syö punaista lihaa) . Toivon todella, että sika on saanut elää onnellisen elämän. Elämän, jossa se on saanut liikkua vapaasti, tonkia maata, sillä on ollut virikkeitä eikä sen häntää ole pureksittu. Tämä on toivetta, mutta faktaa on se, että ensi jouluna meille ostetaan luomukinkku, jolloin minun ei tarvitse miettiä tämmöisiä ajatuksia.


Sikako muka viisaampi kuin mä?
Uusimpien tutkimustulosten mukaan sika saattaa olla älykkäämpi eläin kuin koira (mm. peilitutkimus Cambrigren yliopistossa Iso-Britanniassa). Varsinkin itsenäinen ongelmanratkaisukyky, joka on yksi älykkyyden keskeinen osa-alue, näyttäisi olevan parempi kuin koiralla. Erään tutkimuksen mukaan sika oppii pelaamaan videopelejä yhtä nopeasti kuin simpanssi ja nopeammin kuin kolmevuotias ihmislapsi. Sika päihittää pelissä molemmat, kun taas koira ei pärjäisi kisassa lainkaan.

Lopuksi vielä siihen minun unelmaani, joka aiheuttaa kauhun väristyksiä miehelleni ja paniikin omaisia tuntemuksia naapureilleni. Unelmillani on näet taipumus yleensä toteutua:) Unelmissani minulla on oma sika, joka on tullut meille pienenä söpönä possuna. Se saa möyriä vapaana ulkona mudassa ja pahnakasoissa ja tonkia hulluna maata. Sillä on myös leluja. Sikaa ei syötäisi. Kerran päivässä meillä olisi tottistreenit. Ensimmäiseksi opettaisin paikkamakuun, jossa se kiltisti odottaisi kun kävisin piilottamassa lelun. Sitten se saisi etsiä sen. Myös seuraamista harjoiteltaisiin ja jääviä liikkeitä:) Pystyisiköhän sika noutamaan?

Tämä possu saa liikkua vapaasti ja toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan



Oletko Sinä miettinyt tuotantoeläinten oloja? Syödäänkö teillä joulukinkkua?



Mantelileipä- runsaasti proteiinia, hyviä rasvahappoja ja kuituja

Kuva kopioitu  karppaus.infon sivuilta

















Gluteenittoman, vähähiilihydraattisen, maidottoman ja hiivattoman mantelileivän tekemiseen menee alle 10 minuuttia. Mikä parasta, käsiä ei tarvitse sotkea jauhoihin eikä vatkaintakaan tarvita. Suosittelen kokeilemaan!

Mantelijauhot ovat myös kuitu- ja proteiinipitoisia ja ne sisältävät runsaasti kivennäis- ja hivenaineta. Manteli sisältää terveydelle hyödyllisiä yksittäistyydyttämättömiä rasvahappoja ja täysrasvaisessa mantelijauhossa on tallella kaikki hienonnetun mantelin rasvat.

Rakastan mantelileivän makua ja sitä löytyykin meiltä lähes aina, toisen kestosuosikkileipäni siemennäkkärin lisäksi. Myös ystäväni ovat ihastuneet leivän makuun ja ennen kaikkea sen tekemiseen helppouteen ja nopeuteen.

Tässä ohje:

4 kananmunaa
4 rkl turkkilaista jogurttia/soijajogurttia
3 dl mantelijauhoa (itse korvaan useasti osan mantelijauhoista esimerkiksi maissijauholla tai gluteenittomalla jauheseoksella)
4 tl psylliumia (karkeaa)
6 rkl seesaminsiemeniä
4 tl leivinjauhetta

Vatkaa (itse vatkaan käsin) munat ja jogurtti keskenään. Lisää seokseen sekoitetut kuiva-aineet. Nostele lusikalla taikinaa uunipellille ja halutessasi muotoile leivistä pyöreitä tai soikeita. Anna kohota hetken aikaa. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Kun heittäydyn oikein laiskaksi en edes muotoile leipiä mitenkään vaan jätän taikinan tosi löysäksi (enemmän jogurttia) ja annan sen "levähtää" pellille. Näin leivistä tulee litteitä ja ne ovat herkullisia leivänpaahtimessa paahdettuna.
Littana versio, jossa taikina jätetty todella löysäksi eikä leipomiseen ole panostettu edes pennin vertaa:)

Seuraavasta linkistä löytyy 2 erilaista siemennäkkileipäreseptiä:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/siemennakkaileipa-2-erilaista-ohjetta.html

perjantai 18. joulukuuta 2015

Ohjeita miehelle vaimon joululahjan hankintaan:)

Tässä muutama ohje, joita noudattamalla voi välttyä jouluaaton katastrofilta ja joulun jälkeiseltä lahjojen palautusrumbalta. Tai lievemmissä tapauksissa ainakin vaivaantuneelta nieleskelyltä ja epäaidolta "tää on ihan kiva" kommentilta.


1. Älä osta mitään käytännöllistä, ei siis mitään. Jos et tiedä, mikä on käytännöllinen lahja, niin sillä voi tehdä esimerkiksi jotain kotitöitä

2. Käytä hieman aikaa sen pohtimiseen mistä vaimosi pitää. Vaimo on saattanut pitkin vuotta antaa pieniä hienovaraisia vihjeitä tyyliin "voi että olisi ihana joskus saada..." Toivon, ettet ole silloin tuijottanut golfia televisiota tai räplännyt kännykkääsi...

3. Osta mieluummin yksi laadukas lahja kun monta pikku krääsä pakettia. Vaimosi pääsee helpommalla jos palauttaa vain yhden lahjan yhteen liikkeeseen

4. Osta lahja, josta vaimosi pitää. Ei lahjaa, josta vain sinä pidät

5. Nyt ei ole oikea hetki alkaa säästäväiseksi ja pihiksi. Sen voi tehdä joulun jälkeen

6. Mikäli sinulla on niin viisas vaimo, että on antanut tarkat ohjeet lahjan hankintaa, noudata niitä

7. Ota tämä lista mukaasi kun menet lahjaostoksille. Vielä kassalla ennen maksutapahtumaa lue lista uudelleen. Mikäli olet jo ostanut lahjan, kannattaa se palauttaa ihan varmuuden vuoksi ja harkita uudestaan

8. Osta vaimolle lahjoja pitkin vuotta. Silloin ei tulee liian suuria odotuksia joululahjan suhteen:)


Mikäli vaimosi kommentoi antamaasi lahjaa "tää ihan kiva", niin pieleen meni:)

Joulujuttuja- vihdoinkin loma



Tänään alkoi loma ja vihdoin ehtii tehdä jotain joulujuttuja. Olen kyllä loman tarpeessa, niin kuin varmaan moni muukin pitkän ja pimeän alkutalven jälkeen. Siivottu ollaan koko perheen voimin jo aikaisemmin, joten mitään normaalia viikko siivousta suurempaa ei enää tehdä ja sekin lähempänä aattoa.

Tänä jouluna on tähdet jäänyt laittamatta ikkunaan ja pari muutakin juttua jää tekemättä. Mutta yhdestä en luovu, nimittäin kynttilöistä. Niitä meillä on aina, keskikesälläkin...
Kynttilät ja takkatuli ovat ihania tunnelman luojia. Jännä juttu, kun ei tee yhtään mieli laittaa takkaan tulta kun ei ole lunta eikä pakkasta...
Ihanaa joulun odotusta teille kaikille ihanuuksille:) Yritetään päästä joulufiilikseen sateesta huolimatta!

Hengitysharjoitus rauhalliseen yöuneen



Pitäisi jo nukahtaa, mutta ajatukset sinkoilevat edestakaisin ja vilkuilet kelloa vähän väliä laskien tunteja kauanko ehtii enää nukkumaan. Seuraava päivä tulee menemään silmät ristissä ja se ahdistaa jo valmiiksi. Kuullostaako tutulta? Tämä hengitysharjoitus auttaa rentoutumaan ja helpottaa nukahtamista. Kannattaa kokeilla, koska yön pimeinä ja pitkinä tunteinä ei ole mitään menetettävää.


- Vie huomio hengitykseen ja aloita kehon rentouttaminen ajatuksen voimalla alkaen jalkapohjista aina päälakeen asti.

- Tunne kuinka jokaisella uloshengityksellä keho painautuu patjaa vasten yhä syvemmin. Toista tämä niin monta kertaa, että kehonosat tuntuvat niin painavilta, ettet jaksaisi  enää liikuttaa niitä.

- Kun keho on täysin rentoutunut, aloitetaan hengitysharjoitus, jossa jokaisen uloshengityksen jälkeen on tauko.

- Hengitä rauhallisesti sisään laskien esimerkiksi neljään. Sen jälkeen uloshengitys laskien neljään, jonka jälkeen hengityksen pidätys neljään laskien.


- Eli sisäänhengitys 4- uloshengitys 4- hengityksenpidätys 4

- Halutessasi voit pidentää sisään- ja uloshengityksen sekä pidätyksen kestoa esimerkiksi kahdeksaan tai kahteentoista. Mikäli alat tuntemaan huimauksen tunnetta, lyhennä hengityksen ja pidätyksen kestoa.

Mikäli ajatukset välillä harhailevat, älä hermostu. Ajattele, että ne ovat pilviä, jotka tuulet puhaltavat pois. Eli anna ajatusten tulla, mutta saman tien päästät niistä irti.

Hyvää yötä, kauniita unia...


Oheisesta linkistä löydät virkistävän hengitysharjoituksen:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/virkistava-hengitysharjoitus.html

Tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus stressin poistoonhttp://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/meditaatioharjoitus-stressin-poistoon.html

Tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus itsensä suojaamiseksihttp://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/meditaatio-itsensa-suojaamiseksi.html

Tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus kurkkuchakran tasapainottamiseenhttp://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/kurkkuchakraa-tasapainottava-meditaatio.html




Kuva on otettu Floridan Naplesissa Meksikonlahden rannalla

torstai 17. joulukuuta 2015

Istuminen tappaa- tikittävä aikapommi!

Työreissussa taas. Istumista pahimmillaan 15 tuntia putkeen, pieniä jaloittelutaukoja ja siirtymisiä lukuun ottamatta. Ja olo on sen mukainen, tunkkainen suorastaan. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisun mukaan edes säännöllinen päivittäinen liikunta ei ehkäise runsaan istumisen terveyshaittoja. Miten käy ihmisille, jotka eivät liiku?

 
Työhöni kuuluu paljon työmatkoja ja istumista junassa, kokouksissa ja seminaareissa. Reissupäivää edeltävänä päivänä pyrin liikkumaan normaalia enemmän, jotta saisin nukuttua edes jonkun verran eikä seuraavan päivän istuminen olisi niin suurta kärsimystä. Normaali työpäiväkin sisältää liikaa istumista, mutta työmatkoilla passiivisuus matkustamisen ja kokousten takia korostuu. Tyypillisen reissunpäivän aamuna kello soi viiden jälkeen eli takana on normaalia lyhyemmät yöunet. Loistava aloitus pitkälle päivälle! Aamulla teen virkistävän smoothien ja varaan matkalle paljon vettä, sillä aineenvaihdunta jämähtää helposti istumisen seurauksena. Otan myös normaalia suuremmat määrät lisäravinteita, varsinkin Ester C-vitamiinia. Illalla kotiin tulessa tietää istuneensa: selkää särkee, olo on tunkkainen ja väsynyt.

Jos yöunet ovat jääneet todella vähiin (aika usein), yritän nukkua junassa. Se onnistuu ainoastaan todella väsyneenä. Jos meinaan nukahtaa kokouksessa, teen virkistävää hengitysharjoitusta, joka yleensä auttaa eikä kukaan huomaa mitään. (Tästä harjoituksesta tulossa postaus myöhemmin).

Mikäli tulen kotiin ennen ilta yhdeksää, lähden yleensä aina heti koiran kanssa lenkille. Pakko päästä liikkumaan! Lenkillä tekee mieli kävellä normaalia kovempaa ja hengittää normaalia syvempää raitista ilmaa. Lenkin jälkeen jaksaa paremmin tehdä ne asiat mitä pitää vielä illalla ennen nukkumaan menoa tehdä.

Suomen valtiokin on herännyt istumisen haittoihin ja sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kesäkuussa 2015 kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Asiasta löytyy lisätietoa STM:n nettisivuilla http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansalliset-suositukset-istumisen-vahentamiseen-korostavat-aktiivisia-valintoja

Suosituksissa annetaan käytännönläheisiä neuvoja istumisen vähentämiseen eri-ikäisille ihmisille, päiväkodeille, kouluille, työpaikoille sekä iäkkäiden kotihoitoon ja palvelutaloihin. Tutkimusten mukaan aikuiset suomalaiset istuvat, makaavat tai seisovat paikoillaan yli kolme neljäsosaa valveillaoloajastaan, nuoret ja lapset lähes saman verran. Istuminen on haitaksi erityisesti tuki- ja liikuntaelimistölle sekä sydämelle ja verenkierrolle. Paljon istuvalle kertyy helposti ylipainoa ja unen ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat yleisiä. Säännöllinenkään vapaa-ajan liikunta ei ehkäise runsaan päivittäisen istumisen aiheuttamia terveyshaittoja (suora lainaus STM:n sivuilta).

Suosituksen julkaisemisen jälkeen oman toimialani kokouksissa ja varsinkin seminaareissa on alettu pitää enemmän taukoja ja on täysin hyväksyttyä seisoa tai jaloitella kokousten lomassa.

Tutustukaa ihmeessä julkaisuun. Istumisen aiheuttavat terveyshaitat ovat tulleet itsellenikin hieman yllätyksenä vaikka niin työssä kuin vapaa-ajallakin olen liikunnan kanssa tekemisissä. Miten on sinun laitasi, rakas lukijani? Oletko ollut tietoinen liiallisen istumisen vaarallisuudesta?




maanantai 14. joulukuuta 2015

Vaniljasoijalatte




Rakastan kahvia ja eikös jokaisella pidä ja saa olla edes yksi pahe- minullakin! Tätä ei pidä tulkita siten, ettei minulla olisi muita paheitaJ Ja onko se nyt edes pahe, koska koko ajan tiedemaailma suoltaa uusia tutkimustuloksia kahvin terveyttä edistävistä vaikutuksista. Kahvi kannattaa juoda aina luomuna (ainakin mikäli on luottaminen Paula Heinoseen) ja mielellään vasta jauhettuna eli markettien suodatinkahvit ovat kaukana niistä terveysvaikutuksista mitä saavutetaan laadukkaammilla, valitettavasti myös hieman kalliimmilla, kahvipavuilla.
Suosin 100 prosenttista arabica espresso luomupapua. Paras hintalaatusuhde mitä olen tähän mennessä testannut on Arvid Nordqvistin pavuissa, jota löytyy ainakin Citymarketista.  Hinta on huomattavasti halvempi kuin monissa muissa luomupavuissa.
Tässä on kyseisen kahvipavun tuotekuvaus: EU-luomumerkitty sekä Reilun kaupan kahvi sisältää ainoastaan käsin poimittuja Arabica-papuja. Hyvä papusekoitus ja hyvä teko samassa paketissa. Kahvi, joka tarjoaa puhtaan voimakkaan pähkinän ja mantelin tuoksun. Maku on pyöreä, hedelmäinen, miellyttävän hapokas ja tasapainoisen kirpeä. Pitkä mausteinen jälkimaku on kevyesti savuinen jossa on lakritsan sävy
Teen laten vaniljasoijamaitoon ja koska maidossa itsessään on makean vaniljainen maku en lisää kahviin mitään muuta makeuttajaa.  Mikäli pidät todella makeasta, kuvassa oleva täysruokosokerilla makeutettu luomu vaniljasokeri on hyvä vaihtoehto normi sokerille.  Lasin pohjalle olen laittanut näin joulun alla kanelitangon ja luomu vaniljatangon palasen. Oi että on hyvää J Viime viikolla nautin Helsingissä jouluisen inkiväärikanelilaten, jossa oli lasin pohjalla kanelitanko ja muutama tuore inkiväärin palanen.  Ei siis mitään äklöttävän makeaa makusiirappia, joka ovat ainakin omaan makuuni aivan liian makeaa. Olin tosi iloinen, että uskalsin maistaa, sillä se oli todella hyvää!
 
Eli kaikki mitä tarvitset:
 
- vaniljasoijamaitoa
- pala kanelia
- pala vaniljatankoa
- espresso kahvia (mielellään jauhettua tuoreista pavuista)
 
 
 
Ostimme kahvikoneen vajaa kaksi vuotta sitten koko perheelle joululahjaksi ja se on ollut käytetyin kodinkone taloudessamme ja tuonut koko perheelle paljon iloa. Voiko mikään tuoksu olla ihanampaa kuin vastapaahdetun kahvin tuoksu? Se tekee kodikkaan tunnelman ja toivottaa jo ulko-ovella vieraat tervetulleeksi.


 

 

 





 

 

 

 

.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Meditaatioharjoitus stressin poistoon

Meditaatioharjoitus, joka poistaa stressiä ja jännitystä kehosta ja mielestä. Tee tämä meditaatio kun sinulla on huolia ja stressiä, murehdit läheistesi hyvinvointia, asiat pyörivät taukoamatta mielessäsi tai muutoin kaipaat kevennystä elämääsi.  Toista harjoitus peräkkäisinä päivinä, että huomaat olosi ja askeleesi kevenevän. Sopii tehtäväksi risti-istunnassa tai kävelylenkillä rauhallisessa ympäristössä.



        Vie huomio hengitykseen ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos niin kauan kunnes hengityksesi rytmi on tasaantunut ja rauhoittunut. Sen jälkeen vie huomio palleaan (kylkiluiden alla) ja ala pidentämään hengitystä siten, että sisään- ja uloshengitys ovat saman pituisia. Laske vaikka mielessäsi neljään tai kahdeksaan. 

        Kuvittele itsesi istumassa kalliolla. Edessäsi on jyrkkä rotko, jonka pohjalla roihuaa oranssinkeltainen tuli. Tulen lieskat ovat niin korkeita, että pystyt aistimaan niiden polttavan kuumuuden.  Katsellessasi tulen tanssia, huomaat selässäsi olevan painavan repun. Tunnet miten se painaa hartioitasi alaspäin jopa niin paljon, että vaikeuttaa hengitystäsi. Olosi alkaa tuntua epämiellyttävältä ja raskaalta, ikään kuin kantaisit selässäsi kasan painavia kiviä.

     Reppu kuvastaa alitajuntaasi ja kivet ovat asioita, joita olet turhaan raahannut mukanasi ties jo kuinka kauan. Et ole osannut luovuttaa ja päästää irti, vaan niistä on tullut osa sinua ja ne ovat jättäneet jälkensä energiakenttääsi. Askeleesi on pikku hiljaa joko hidastunut tai liiaksi nopeutunut, jolloin et ole enää aistinut mullan tuoksua jalkojesi alla, kuullut lintujen laulua tai nähnyt kauneutta kanssakulkijoissasi.

        Ota reppu selästäsi, avaa se ja tarkastele mitä asioita se sisältää. Katso itseäsi, tilannettasi ja elämääsi silmästä silmään ja nimeä ensin asia, joka painaa mieltäsi eniten tällä hetkellä.  Vie huomio hengitykseesi ja sisään hengityksellä ajattele painavinta taakkaasi ja voimakkaalla uloshengityksellä heitä se mielessäsi rotkon syvyyksiin tulen nieltäväksi samalla luopuen asiasta. Toista tämä niin monta kertaa kunnes olet täysin varma, että tulen lieskat ovat polttaneet huolenaiheesi ja sitä ei enää ole.

        Katso uudelleen reppuusi ja ota käsittelyyn seuraavaksi suurin stressin aiheuttaja. Sisään hengityksellä ajattele asiaa ja voimakkaalla uloshengityksellä luovu asiasta ja anna tulen polttaa asia tuhkaksi. Käy tällä tavoin läpi kaikki asiat, jotka tunnistat painavan mieltäsi ja jatka niin kauan kun reppusi on täysin tyhjä.

      Kun olet luopunut kaikista mieltäsi painavista asioista tunnustele hetki hartioitasi ja tunne hengityksen helppous ja askeleen keveys. Miten oletkaan jaksanut kantaa näitä asioita kaikki nämä vuodet, vaikka olisit voinut päästää niistä irti. Tästä viisastunteena lupaa itsellesi, ettet kasaa reppuusi enää murheita, vaan käsiteltyäsi asiat, päästät niistä irti luottaen siihen, että elämän eri haasteilla ja oppiläksyillä on tärkeä tehtävä elämässämme ja tarkoitus on ottaa opiksi eikä antaa niiden viedä meistä energiaa ja elämäniloa.

Mikäli sinulla on huoli kanssakulkijoistasi ja uskot enkeleihin, voit lopuksi lähettää enkeleitä perheenjäsentesi, tuttaviesi ja itsesi ympärille ja luottaa siihen, että mitään sellaista ei tapahdu, mitä ei ole tarkoitettu.

 Vie lopuksi vielä huomio hengitykseen, jonka jälkeen voit jatkaa matkaa askel kevyempänä. Toista meditaatio aina kun tunnet itseni stressaantuneeksi tai huolestuneeksi.

Seuraavasta linkistä löydät lisää meditaatio-, hengitys- ja joogaharjoituksia:


lauantai 12. joulukuuta 2015

Joogaa ja vyöhyketerapiaa

 

Vietimme ihanan lauantai-illan rakkaan ystäväni Jaanan kanssa. Olemme jo monien vuosien ajan viettäneet meille molemmille hyvin erityisiä hetkiä yhdessä, joita nimitämme sessioiksi: ensin joogaamme yhdessä minun ohjauksessani ja sen jälkeen Jaana tekee minulle
vyöhyketerapiaa. Kokemus on hyvin puhdistava ja terapeuttinen jo pelkästään kahden melko voimakkaan menetelmän/hoitomuodon ansiosta, mutta erityisesti siksi, että tämän ainutlaatuisen hetken saa jakaa todella tärkeän henkilön ja ystävän kanssa, on jo aivan luksusta. Vyöhyketerapian jälkeen vietämme vielä kiireettömän hetken teekupposen äärellä ja käymme läpi kuulumiset. Vaikka molemmilla on omat kiireemme työ- ja perhe-elämässä, näistä sessioista pyrimme pitämään kiinni, koska ne ovat niin voimaannuttavia, että niistä saa energiaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Ne ovat minilomia arjen keskellä ja tekevät arjesta juhlaa.

Tänään teimme vinyasatyyppisen joogan kynttiöiden valossa Beethovenin soidessa taustalla. Käytän paljon musiikki joogatessa vaikka yleensä joogaharjoitukseen ei kuulu taustamusiikki. Joskus taustalla soi intiaanimusiikki (esimerkiksi Oliver Shanti & Friends), joskus Tony O´Connor, mutta erityisesti pidämme klassisesta musiikista. Ehdottomat suosikit ovat Beethoven, Mozart tai Bach. Klassinen musiikki vaikuttaa hyvin syvälle ja tekee harjoituksesta syvän hengityksen kanssa erityisen voimakkaan. Kun aloitimme vuosia sitten näiden sessioiden pitämisen, saatoin kärsiä voimakkaista puhdistusoireista seuraavana päivänä: päätä tai lihaksia särki, saattoi tulla flunssainen tai väsynyt olo. Puhdistusoireet ovat taaksejääneitä ja nykyään sessiot joko rauhoittavat tai energisoivat sen mukaan, mitä keho ja mieli kulloinkin tarvitsee.

Joogan jälkeen Jaana teki minulle vyöhyketerapiaa. Mietimme tänään, että kuinkahan monta kertaa minulle on tehty vyöhyketerapiaa elämäni aikana ja tulimme siihen tulokseen, että viimeisen viiden vuoden aikana ainakin yli 100 kertaa. Ensimmäisen kerran Jaana hoiti minua vuonna 2000 ja ensimmäiset yhteiset joogakokemukset meillä on ollut jo 2000- luvun alussa asthangajoogasta. Käsittämätöntä, miten tarkasti Jaana pystyy lukemaan kehoani jalkapohjista. Hänelle ei tarvitse kertoa päänsärystä tai kurkkukivusta, koska hän sen heti huomaa kun tekee hoitoa. On myös ihanaa, että jos jotain uutta tai minulle vierasta on tapahtunut, hän huomaa sen hyvin nopeasti.


Tuto yleensä osallistuu meidän sessioomme ja hetken kuluttua koira veteleekin asthangasta tuttua voimakasta kurkkuhengitystä eli ujjayi hengitystä. Koira oppi sen jo ihan pentuna minua matkimalla ja yleensä joogaharjoituksen lopussa se onkin syvästi rentoutunut. Tänään tämä karvainen joogi joutui kuitenkin poistumaan huoneesta, koska vinyasa osuus meni neidon osalta hieman liian vauhdikkaaksi. Ilmeisesti oli ollut Jaanaa vähän ikävä kun piti aina aurinkotervehdyksen aikana sukeltaa vatsan alta ja nuolla kasvoja.


Jaanalla on oma vakiintunut asiakaskuntansa ja koska hän tekee vyöhyketerapiaa varsinaisen työnsä ohella, hän ei pysty tällä hetkellä ottamaan uusia asiakkaita muutoin kuin ihan poikkeustapauksessa.

Tulen jatkossa kirjoittamaan aiheesta "joogastressi" eli mitä tapahtui kun jooginen elämäntapa muuttui suorittamiseksi...




perjantai 11. joulukuuta 2015

Kooste treenikaudesta

Alkukausi meni sairastellessa

Alkuvuodesta oltiin treenitauolla. Edellinen vuosi 2014 oli treenien suhteen intensiivinen ja syksyllä saavutettiin metsäjäljellä koulutustunnukset  JK1 ja JK2 ja vieläpä ykköstuloksin.
Ihan pientä dramatiikkaa ilmassa...
Juuri kuin olimme aloittelemassa huhtikuussa treenikautta, Tuto sairastui suolistotulehdukseens ja siitä seurasi anaalirauhasten tulehdus. Kynnetkin lohkeilivat. Sain hoidettua koiran kuitenkin kuntoon. Ensimmäiset jäljet ajettiin huhtikuussa ja toukokuussakin käytiin jäljellä säännöllisesti suolistotulehdusta huolimatta. Koira jäljesti hyvin ja nautti siitä kun sai tehdä hommia. Toukokuussa Rokkamäen Maarit teki jälkikurssilla Tutolle 1,5 kilometrin voittajajäljen, josta koira suoriutui vaivattomasti. Saatiin Maaritilta hyviä ohjeita jatkoa ajatellen.

Kesäkuussa päästiin vihdoin kunnolla treenaamaan, tavoitteena syksyllä tulos voittajaluokasta

Vuoden 2015 tavoite oli tulos voittajaluokasta. Olin jo etukäteen päättänyt, että mikäli tulos tulee, niin sitten jäädään tauolle eli tavoitteena oli panostaa siihen, että koira olisi oikeasti valmis kokeeseen eikä tarvitsisi yrittää tulosta moneen kertaan. Koe olisi elokuun lopulla.

Kesäkuussa terveysongelmat alkoivat olla taakse jäänyttä elämään. Ainakin Tuton osalta. Minulla jäi tietynlainen terveysstressi päälle, joka ilmeni koiran ylimääräisenä vahtimisena ettei nyt vaan mitään pääse sattumaan- tyyliin. Sitä kesti koko kesä aina kokeeseen asti, mutta nyt on jo helpottanut:)

Kesä-heinäkuussa treenattiin ahkerasti tottista ja maastoa. Jäljellä kasvatettiin keppien väliä siten, että välit olivat minimissään 200 m toisistaan. Koiran pitäisi tottua siihen, että välillä joutuu jäljestään pitkänkin matkan ilman, että keppejä löytyy. Tutolle se ei tuottanut ongelmia ja piikeistäkin se suoriutui vaivattomasti, mutta hukkiakin tuli. Aikaisemmin olin aina vähän hätääntynyt kuin koira hukkasi jäljen, mutta kesän aikana opin suhtautumaan asiaan rennosti. Kun hukka tuli, pysyin itse paikoillani, päästin liinasta irti ja annoin koiran ihan itse ratkaista asian. Ja hyvin Tuto ne ratkaisi., ainoastaan kerran myrskytuulella hukkasi jäljen niin, ettei olisi sitä enää itse löytänyt. Sen verran se otti neidin luonteelle, että seuraavan jäljen ajoi tosi tarkasti. Harjoiteltiin paljon erilaisia alustoja aina hiekkapohjasta hakkuuaukeaan. Keppejä ei enää hajustettu ja ne olivat mahdollisimman pieniä.

Alkukeväästä Tuto ajoi kovalla tuulella jäljen sivusta ja myrskytuulella oltiin vaikeuksissa. Kovalla tuulella aloin merkkaamaan jälkeä paremmin, jolloin pystyin puuttumaan siihen jos ei ajanut jäljen päällä ja se tuotti tulosta. Joskaan sitä ei todellakaan aina pysty tietämään ajaako koira nyt ihan jäljen päällä vai vähän sivussa, koska kepit löytyivät. Jälkiä pidennettiin ja lähes jokainen jälki oli yli kilometrin pitkä. Ennen koetta ajettiin muutama 1500 m jälki ja mitä pidempi jälki, sen paremmin koira ajoi jäljen loppua kohden. Tuto palkkaantuu itse jäljestämisestä ja liian usein kepin löydettyään koira oli jatkamassa jäljestämistä ennen kuin oli saanut aloituskäskyn. Kepin löydettyään Tuto ottaa sen suuhunsa ja tekee nopeaksi koiraksi hämmentävän hitaan maahanmenon. Sen jälkeen palkkaan ensin pallolta, hetki taistellaan ja sen jälkeen rauhoitus ja makkaraa. Ottaa makkaran mielellään, mutta kiire olisi jatkaa jäljen ajamista. Kesän aikana harjoiteltiin erityisesti jäljellä rauhoittumista ja elokuussa helteiden aikaan sain jopa koiran juomaan aina kepin löydyttyä. Se oli työvoitto ja toi tarkkuutta lisää. Olin yrittänyt juottamista useasti aikaisemmin, mutta ei meinannutkaan juoda kunnes keksin, että jätän rasian pohjalle makkaran paloja ja laitan vähän vettä sekaan. Toimi:)!

Oli ihanaa huomata, että kun jäljet pitenivät kilometristä, koira oli terveen väsynyt kun tultiin kotiin. Alle kilometrien pituiset jäljet eivät olleet koskaan tuntuneet missään vaikka oltiin harjoiteltu ruutua ja tottistakin samana päivänä. Naurahdinkin aina sanonnalle, nenätyö väsyttää. Näköjään väsyttää, mutta Tuton kohdalla jäljet pitää olla pitkiä ja vaikeita.

Ajettiin keskimäärin yksi jälki viikossa ja keskittyminen parani syksyä kohden, samoin kulma- ja piikkityöskentely. Alkukaudelle tyypilliset tarkistusympyrät vähenivät syksyä kohden. Noin joka toisella jäljellä yksi keppi jäi metsään. Yleensä silloin syynä oli hukka. Ja hukan syynä se, että olin päästänyt koiran jäljestämään liian kovalla vauhdilla. En voisi kuvitellakaan, että pitäisin liinaa tosi pitkällä vaan pidän tiukan liinatuntuman varsinkin silloin jos tiedän, että alusta on koiralle vaikea. Se helpottaa koiran keskittymistä. Mikäli Tuto meni kepin yli niin että minä näin kepin, pyysin joka kerta koiran rauhallisesti takaisin ja sanoin tarkasti, jolloin koira löysi itse kepin. Sen jälkeen ei varmastikaan yhtään keppiä metsään jäänyt!

Janatyöskentely oli innokasta ja välillä hieman liian lennokasta. Välillä koira otti ohjausta vastaan, välillä teki juuri niin kuin halusi vauhdilla mutkitellen. Välillä lähti myös takajäljelle. Varsinaisia pelkkiä janaharjoituksia ei tehty ollenkaan, mutta jokaisen jäljen yhteydessä tehtiin pitkä jana.

Esineruutua harjoiteltiin joka jäljen yhteydessä ja elokuussa muutettiin treeniä siten, että ruutu oli aina jäljen jälkeen. Aina ennen oltiin tehty ruutu sinä aikana kun jälki vanheni, mutta kokeessa se on yleensä toistepäin. Tuto on aina irronnut helposti taakse ja tarkistanut hyvin takakulmat, sen sijaan edestä ei osannut esineitä edes etsiä. Opetin tarkista edestä- käskyn ja sen jälkeen myös etuesineet alkoivat nousta. Myöskään korkeiden kivien päältä koira ei saanut hajua esineistä, niitäkin harjoiteltiin paljon. Esineitä pienennettiin ja niitä myös piilotettiin välillä. Tuto on yleensä hyvin korkeassa vietissä kun mennään ruutuun ja jouduin käyttämään jännitettä ohjaamisessa, että koira pysyy sivulla ennen kuin saa etsi käskyn. Seuraaminen oli kyllä välillä sellaista pomppimista ettei mitään rajaa, mutta kyllä se sivulla pysyi eikä ole koskaan ruutuun karannut:) Mutta meno voisi olla kyllä rauhallisempaa. Loppukaudesta olen treenannut ruutua vähintään viidellä esineellä, joskus kuudella. Pitäisi jatkossa kolmen esineen haku olla ihan peace of cake:)


esineruutu, palveluskoirat, saksanpaimenkoira, JK1, JK2, JK3
Esineruudusta tulossa
Tottista treenattiin koko kesä ja pari viikkoa aikaisemmin paikkamakuu hajosi. Meillä on ollut paikkamakuuongelmaa aikaisemminkin eli kyse ei ollut mistään uudesta asiasta. Tutolle on hyvin tyypillistä, että on paikkamakuussa joko todella rauhallinen ja keskittynyt tai sitten levoton. Ihan joko tai eikä mitään noiden välistä. Koira ei ole koskaan lähtenyt kokeessa (pk tai toko) paikkiksesta, mutta jos on treeneissä häröillyt niin se on ollut istumaan nousua, muutaman askeleen ottamista tai ryömimistä pääasiassa. Tuto sekoittaa ampumisen äänen piiskan iskun ääneen ja sehän on parasta ja kiihdyttävintä mitä tämä tytsy tietää. Olen tullut siihen tulokseen, että Tuto on yksinkertaisesti niin toiminnan tyttö, että liike jossa ei tapahdu mitään, mutta sen sijaan ympärillä tapahtuu sitäkin enemmän, on vaan niin syvältä. Ja tietty se ohjaajan epävarmuus kyseisen liikkeen kohdalla heijastuu koiraan. En ole koskaan pitänyt paikkiksesta liikkeenä, se vaan on niin tylsä! Joku on joskus sanonut, että paikkamakuu on tottiksen helpoin liike, kun koiran ei tarvitse tehdä siinä mitään. Olen todellakin eri mieltä ja asia on mielestäni päinvastoin.

Mietin vakavasti 1,5 viikkoa ennen koetta menenkö kokeeseen ollenkaan. Toki tiesin, että jos onnistun saamaan koiran oikeaan mielentilaan liikkeessä, niin ongelmia ei tule. Riitta Vainiontaus, joka on tuonut koiran Saksasta Suomeen, sanoi minulle viikkoa ennen koetta kun tuskailin paikkamakuuta  hyvin rauhallisella ja varmalla äänellä että "kyllä Tuto paikkamakuussa pysyy". Olin kyllä päättänytkin, että jos kokeeseen mennään niin todellakin pysyy, mutta silti ihmettelin sitä varmuutta, millä Riitta sen sanoi (vieläkin muistan sen kuin eilisen päivän). Aloitettiin liikkeen treenaaminen ihan alusta ja tehtiin tunnetilaa ja häiriötä, mutta ennen kaikkea paaaaaaaaljon tunnetilaa. Se tuotti- ihan muutamassa päivässä!

Toinen ongelma tottiksen osalta oli poikittaminen seuraamisessa, jota on esiintynyt oikeastaan enemmän tai vähemmän aina. Olen omalla palkkauksellani ja sähläämiselläni vahvistanut poikittamista erinomaisesti ja kun Tuto on kovassa vietissä (ampuminen lisää entisestään),  niin poikittaa voimakkaasti. Treeneissä kiinnitettiin erityistä huomiota tähän ongelmaan, jonka suhteen olin jo oikeastaan luovuttanut. Kokeeseen mennessä päästiin jo siihen pisteeseen, että koira oli suhteellisen suora ilman ampumista, mutta kun ampuminen kuului, aukesi välittömästi. Korjaa kyllä paluusuoran aikana viimeistään siinä vaiheessa, kun kävelyrytmi muuttuu hitaaksi.

Voittajaluokka kammotti ja jännitti!

Lukemattomia kertoja olen kuullut lauseen, että kyllä se alokas- ja avoin luokka vielä menee, mutta sitten voittajaluokassa vasta nähdään onko koirasta mihinkään. Tai ohjaajasta. Sen tiesin, että koirasta on kyllä vaikka miten hyviin tuloksiin, mutta onko minusta? Tuto on ensimmäinen harrastuskoirani ja ensimmäinen koirani, jonka kanssa kilpailen. Ja Tuto on myös vauhtimimmi, jolla on saalisviettiä muutaman normi sakemannin edestä eli neiti ole ollut aina se helpoin. Jos vien sen väärässä tunnetilassa tottikseen, niin yleisö saa koko rahan edestä viihdykettä, mutta minulla ei ole hauskaa vaan tekisi mieli viedä koira autoon ja karata kisapaikalta. Mitä kamalaa sitten tapahtuu väärässä tunnetilassa? No, ei mitään pientä sikailua pahempaa kuitenkaan. Koira saattaa pomppia siirtymissä, poikittaa vielä enemmän ja pökätä kuonollaan noutokapulaa  näyttäen että muista nyt heittää tää kapula sitten.


A-este, saksanpaimenkoira, palveluskoira, tottis, tottelevaisuus
A-este on Tuton ehdoton lemppari












On jännä, miksi aina pitää kiinnittää huomiota ongelmiin? Miksi en kirjoita onnistumisista, hienoista eteenmenoista, jotka kehittyivät huimasti kesän aikana tai voimakkaista hypyistä ja näyttävistä a-esteen ylityksestä? Vahvuuksia pitää itsestäänselvyyksinä, sen sijaan ongelmat saavat usein liian ison roolin meikeläisen pääkopassa. Niihin voisi suhtautua hieman rennommin, varsinkin kun tietää, että ongelmien määrä on aina vakio! Kun yhdestä selvitään, toinen tulee tilalle. Sitä on koiraurheilu ja se on yksi syy, miksi se on niin kiehtovaa. Sitä ei koskaan opi, koska eläintä et voi koskaan hallita totaalisesti.

Miten se koe sitten meni?

Koe oli sunnuntaina elokuun lopussa helteisenä ja lämpöisenä päivänä. Olisin toivonut viileämpää säätä, koska Tuto on aika lämpöherkkä. Onneksi olin saanut koiran juomaan jäljellä, muutoin olisi harmittanut enemmän. Olin ollut edellisen viikon työreissulla Kööpenhaminassa, joten koira säästyi viime hetken prässäykseltä. Koe alkoi metsäjälkiosuudella. Tuto teki täydellisen janan: ampaisi janalle kuin tykin suusta ja otti heti oikean suunnan! Tiesin heti, että nyt napsahti täydet pisteet. Maasto oli kangasmaastoa ja takana oli koko elokuun kestäneet helteet eli aamukasteesta huolimatta alusta oli kuivaa. Tuuliolosuhteet olivat ihanteelliset. Hyvän alun jälkeen alkoivat vaikeudet: heti jäljen alussa piikki ja sitten tuli hukka. Koira pyöri ja pyöri eikä saanut hajua. Olin ihan ihmeissäni, olinko päästänyt Tuton jäljestämään liian vauhdilla? Viime aikoina koira oli suoriutunut piikeistä tosi helposti, joten miksi hukkasi nyt heti jäljen? Kun vihdoin löysi jäljen, tuntui että aikaa oli mennyt tuhottomasti. Koira jäljesti ja jäljesti, aurinko paahtoi, mutta keppejä ei löytynyt! Olin ihan varma, että koira jäljestää väärää jälkeä. Jäljesti korkealla nenällä ja aloin jo olemaan epätoivoinen. Tämä kisa oli sitten tässä näköjään. Mietin jo keskeyttämistä. Sitten muistin mitä Hämäläisen Asko edellisenä iltana sanoi minulle puhelimessa (Askolla on tapana soittaa aina koetta edeltävänä iltana ja rauhoitella mua): "Muista Satu, että annat koiran jäljestää!"

Päätin jatkaa ja eihän siinä ollut paljon vaihtoehtoja sillä enhän olisi osannut pois metsästä. Rukoilin. Kun ensimmäinen keppi löytyi, meinasin kiljahtaa onnesta. Luojan kiitos koira oli sittenkin jäljestänyt oikeaa jälkeä! Sitten alkoi keppejä löytymään ja loppujen lopuksi ainoastaan yksi keppi oli jäänyt metsään eli 5 keppiä löytyi ja aikaakin jäi vielä 10 minuuttia! Tuto teki jälleen hienoa työtä vaikka ei lämpöisessä kelissä ollutkaan lähellekään parhaimmillaan. Jälkeenpäin sain tietää, että ensimmäinen keppi oli jäänyt metsään (se hukka) ja jälki oli tehty siten, että alkuun oli keppejä harvemmassa ja lopussa kolme viimeistä keppiä oli todella tiheässä. Se oli ohjaajalle todella hermoja raastavaa, kun aikaa kului eikä keppejä löytynyt!

Ennen esineruutua kastelin koiran järvessä ja juuri kun olin sen tehnyt sain kuulla, ettei olisi kannattanut. Märän turkin haju saattaa sotkea hajuaistia. Hienoa! Koira suoriutui esineruudusta kuitenkin vaivattomasti ja täydet pisteet! Takaesineet nousi ensin ja arvasin, että yksi esine on edessä. Sain ohjattua koiran tarkistamaan etuosan ja sieltä nousi se kolmas esine. Jee!

Viimeisenä tottis. Pisteitä oli nyt kasassa 180/200 ja tottiksesta pitäisi saada vähintään se 70 pistettä, että saataisiin tulos ja koulutustunnus. Rauhoitin koiran ennen kentälle menoa ruualla. Eli syötin viimeiset kalkkunan palaset kun tuomari jo pyysi kentälle. Koira oli loistavassa mielentilassa, ei kiihtynyt ampumisesta ja oli erittäin keskittyneen ja korrektin oloinen. Ei poikittanut pahasti seuraamisessa, loppua kohti oli suora. Jäävät meni hyvin, ainut vaan, että olin juossut liian varovasti ja se oli ollut tyhmän näköistä ja sekoittanut koiran rytmiä! Hyppynoudossa mokasin kunnolla ja heitin esteen viereen (en uskaltanut uusia, koska pelkäsin, että koira lähtee perääni hakemaan kapulaa). Koira hyppäsi mennen tullen, mutta paluuhypyllä joutui ponnistamaan poikittain paikaltaan. Tästä hämmentyneenä Tuto tuli kapula suussa seisoen eteeni ja kysyi katsellaan "mitä hittoa sä meinaat"?! Pisteitä lähti kun ei istunut, mutta kehuin koiraa. Se teki parhaansa paikatakseen minun virhettäni. A-esteestä taidettiin saada täydet pisteet, koira teki sen voimalla ja nopeasti (oli varmaan helpottunut kun sai noutaa suorasta heitosta), samoin eteen menon. Kun paikkamakuu lähestyi, olin jo niin huojentunut, etten edes jännittänyt. Tuto oli ollut todella rauhallinen koko liikkeen ajan, niin kuin ennenkin koetilanteessa:)

Pisteet tottiksesta 84 eli yhteispisteet 264 ja koulutustunnus JK3 sekä luokkavoitto! Tuto jaksoi keskittyneesti kuunnella vielä tuomarin arvostelut eikä neidillä ollut mitään kiirettä autolle leikkimään. Nautti selvästi kun sai olla huomion keskipisteenä. Kun kokeen jälkeen sai kävellä patukka suussa ihmisten keskellä ja sai osakseen kehuja, oli koira ihan liikuttavan helpottuneen ja rentoutuneen oloinen. Häntäkin oli niin tötteröllä, että pelkäsin sen katkeavan. Varmaan olisi puudelikin saanut tulla ärsyttämään nenän eteen ja neito olisi vaan hyräillyt:)

Illalla uni maistui terassin sohvalla. Kuono oli pusuista märkä ja massu herkkuja pullollaan<3












Kokeen jälkeen jäätiin treenitauolla ja nautiskeltiin pitkistä lenkeistä. Syksyn aikana muutamia ruutuharjoituksia, syyskuussa pari jälkeä ja nyt joulukuussa parin kuukauden tauon jälkeen ollaan ajettu muutama jälki.

Ensi kauden tärkein asia mitä minun pitää oppia on se, että vaadin koiralta myös treeneissä yhtä paljon kuin kokeessa. Ilmeisesti pitää vähentää treenien määrää niin paljon, että jaksaa itse keskittyä paremmin ja tehdä niin lyhyitä treeniä, että pysyy ohjaajalla kynät penaalissa. Tuton tyyppisen koiran kanssa ei ohjaajan pitäisi löysäillä missään vaiheessa. Sain myös hyvän ohjeen Tuton saksalaiselta kasvattajalta Dieter Wackerilta (vaikka pidänkin Riittaa enemmän kasvattajana) viime syksyllä kun tapasimme. Hän katsoi kahtena päivänä meidän tottista ja totesi, että minun täytyy selvemmin kertoa koiralle mitä haluan. Jos nämä kaksi edellä mainittua asiaa omaksuisin, niin olisin tosi tyytyväinen.

Tottiksen hallitreenit alkoivat joulukuun alussa ja pitkän tauon jälkeen menivät tyypilliseen tapaan: Tuto oli hieman liian kovassa vietissä (siis minun osaamistasooni nähden), minä olin edelleen liian hidas enkä vaatinut koiralta tarpeeksi, koira pääsi varastamaan multa palkan muutaman kerran. Neiti Näpsäkkä on vauhtimimmi!







keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Virkistävä vihersmoothie

Smoothiessa eniten viehättää sen helppous ja terveellisyys. Kun heti aamusta lataa blenderin täyteen luonnon ravinnerikkaimpia aineksia ja vielä nauttii ne parhaiten imeytyvässä muodossa, ei voi päivä paremmin alkaa. Päivän aikana sattuu paljon asioita, joihin ei itse voi välttämättä vaikuttaa. Se miten aloittaa aamun vaikuttaa koko päivään ja mikäli hellii kehoa ihanilla yrteillä, superfoodeilla ja vihreällä heti aamusta, voiko päivä jatkua huonosti? No voi tietenkin, mutta yksi hyvä teko oman terveyden eteen on jo tehty ja siitä saa olla iloinen:)


Ohje:

- jotain vihreää esim. lehtikaalia, pinaattia, nokkosta
-viherjauhetta (itse käytän tällä hetkellä jauhetta joka sisältää spirulinaa, chlorellaa, vehnänorasta, ohranorasta)
- psylliumia
- hieman proteiinijauhetta makeutta antamaan tai hunajaa
-luraus MTC-öljyä
-puolikas tai vähemmän avokadoa
-muutama luomu parapähkinä (voi sisältää hometta)
-ripaus kurkumaa
-puolikas luomu banaani
-vettä tai mehua

Kaikki laitetaan blenderiin ja sekoitetaan muutaman sekunnin ajan. Ennen smoothien nauttimista otan vähintään 1000 mg ester- c vitamiini tabletin ja lukuisia muitakin lisäravinteita. Smoothien jälkeen nautin kupillisen vaniljasoijamaitoon tehtyä lattea, joka on tehty vastajauhetusta arabica luomupavuista. Jotta lisäravinteet ja smoothien aineosat imeytyisivät optimaalisesti, kannattaa kahvi juoda vasta parin tunnin jälkeen smoothien nauttimisesta.





Meditaatio itsensä suojaamiseksi


 
Meditaatio vahvistaa kolmatta chakraa ja se kannattaa tehdä silloin kuin on tarvetta suojata itseään ulkopuolisilta vaikutteilta (stressi, negatiiviset ihmiset, pahat puheet, järkytys).


-         Sytytä kynttilä ja istu risti-istunnassa. Pidä katseesi kynttilän liekissä ja tunne kuinka hengitys alkaa rauhoittua ja sen myötä myös mielesi rauhoittuu. Jatka liekin katsomista niin kauan kunnes mielesi on vakaa ja valmis siirtymään eteenpäin.

-         Vie huomio pallean seudulle, kylkiluiden alle. Pelkkä huomio kolmannen chakran alueella elävöittää sen toimintaa. Jatka näin muutaman hengityksen ajan.

-         Sisäänhengityksellä supista voimakkaasti pallean aluetta muutaman sekunnin ajaksi ja uloshengityksellä rentouta pallea. Voit pidentää aikaa pikkuhiljaa, mikäli se tuntuu hyvältä. Voit myös pidättää hengitystä sisäänhengityksen jälkeen samalla kun pallea on supistuneena. On tärkeää, että uloshengityksellä ylävatsa rentoutuu täysin, joten älä tee uutta supistusta ennen kuin pallean alue on rentoutunut. Jatka tätä 5-10 kertaa.

-         Kun pallean alue on täysin rentoutunut, visualisoi mieleesi kirkkaan keltainen piste, joka sijoittuu keskelle palleaa. Jokaisella sisäänhengityksellä keltainen piste laajenee, muuttuen isoksi keltaiseksi auringoksi. Jatka hengittelyä ja anna auringon suurentua niin suureksi, että se täyttää lopulta koko kehosi ja leviää myös kehosi ympärillä olevaan auraan.

-         Vie huomio fyysistä kehoasi ympäröivään auraan ja tunne kuinka se alkaa täyttyä kristallin hohtoisesta valkoisesta valosta, muodostaen ympärillesi kristallikalvon. Olen täysin turvassa kalvon sisällä eivätkä ulkopuoliset vaikutteet pääse kalvon läpi vahingoittamaan sinua.

-         Vie huomio takaisin pallean alueelle ja visualisoi sen ympärille vahva kullankeltainen suojapanssari, jota huolten terävät nuolet eivät pysty läpäisemään, vaan kimpoutuvat takaisin sinne mistä alun perin tulivatkin.

-         Mikäli kannat huolta läheisistäsi, lähetä heille kirkasta valkoista valoa ja sulje heidätkin mielessäsi kristallikuvun sisälle. Mikäli uskot enkeleihin, lähetä heidän ympärilleen enkeleitä.

-         Jatka matkaasi suojattuna ja toista meditaatio aina silloin kun tarvitse tukea tai suojausta ulkopuolista stressiä vastaan.

Tästä linkistä löytyy hengitysharjoitus rauhalliseen yöuneen
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/hengitysharjoitus-rauhalliseen
youneen.html

Tästä linkistä löytyy virkistävä hengitysharjoitus
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/virkistava-hengitysharjoitus.html

Tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus stressin poistoon
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/meditaatioharjoitus-stressin-poistoon.html

Tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus kurkkuchakran tasapainottamiseen
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/kurkkuchakraa-tasapainottava-meditaatio.html